Aini Pekkarisesta emme tietja löytäneet, mutta voisiko kyseessä olla Aino Pekkarinen? Aino Pekkarinen oli toimittaja ja kirjailija, joka kirjoitti (yhdessä miehensä Tatu Pekkarisen kanssa sekä yksinään) näytelmiä 1930-40-luvulla. Tyylilajina olivat mm. kepeät huvinäytelmät helsinkiläisten konttorineitosten elämästä.
Näytelmiä:
Polkkatukka - Yksinäyt. huvinäytelmä. Helsinkiläisten konttorineitosten elämästä
Helsingittäriä maalla - 1-näyt. huvinäytelmä.
Piikana ja perijättärenä - 3-näytöksinen farssi.
Saako Annikki tupakoida - 1-näyt. iloittelu nykyhetken aiheesta.
Romaaneja mm.: Perämies Kalle Aaltonen ja hänen morsiamensa, josta he sovittivat yhdessä miehensä kanssa elokuvasovituksen Kalle Aaltosen morsian. Ossi Elstelä ohjasi elokuvan...
Tästä aiheesta/sanasta on varmaan yhtä monta määritelmää kuin on hakuteoksiakin.
Yleensä klassikolla tarkoitetaan esimerkiksi kirjallista teosta,jonka arvo säilyy.
Omasta lähikirjastostasikin varmasti löytyy useita teoksia, joissa on lisätietoja ja määritelmiä aiheista. Aloita vaikka näistä :
1. Hosiaisluoma, Yrjö : Kirjallisuuden sanakirja (2003)-hyvä perusteos!
2. Otavan kirjallisuustieto (Otava 1990)-lyhyet määritelmät
Älä myöskään unohda selata peruskoulujen/lukioiden äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoja. Esimerkiksi kirjassa Kieli ja kulttuuri 4-6 : lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjassa on mukava artikkeli "Mikä tekee klassikosta klassikon?" sivulta 114 alkaen.
Kysy kirjastonhoitajalta palvelussa on myös aiemmin jo...
"Suomen kielen perussanakirjan" (v. 1994) mukaan 'toimipaikka' on 1) toimintapaikka; virka-, työpaikka, esim. suurlähettilään toimipaikka 2)toimisto, toimitilat, esim. pankin toimipaikat, postitoimipaikat.
"Suuressa suomen kielen sanakirjassa" (v. 2004, toim. Timo Nurmi) 'toimipaikka' määritellään näin: 1) työpaikka, esim. Olen matkalla toimipaikkaani. 2) toimintapaikka, esim. Tarkastajan toimipaikkana on Jyväskylän talousalue. 3) laitoksen, liikkeen tms. toimisto, konttori, myymälä jne.; esim. Liikkeellä on toimipaikkoja ympäri maata.
Kysyimme asiaa Helsingin maalareiden puheenjohtajalta, Johanna Eloselta, hän vastasi näin: "Joskus nuorena tyttönä olen itsekin miettinyt samaa ja vanhemmilta maalareilta olen saanut aikanaan sellaisen vastauksen, että yleensä maalataan valkoisella tai vaaleilla sävyillä, niin maalitahrat eivät näy niin hyvin valkoisissa haalareissa eli ne näyttävät siisteiltä melko tahraisinakin. Toinen syy on se, että kun kesäkuumalla maalataan ulkoseinillä, niin valkoinen väri ei kerää kuumuutta niin paljon kuin tumma väri.
Hauskin syy löytyy seuraavasta tarinasta:
Maalari maalasi urakalla lääkärin asunnon. Homma tuli tehtyä ja maalari esitti laskun. Lääkäri sanoi:" ohhoh, onpas kallista." Johon maalari tokaisi: " niinhän me valkotakkiset tunnetusti...
Kustaa Vilkunan teoksessa Suuri nimipäiväkalenteri on seuraavat tiedot nimistä Salli, Salla: Salli on englannin Sally, joka on hellittelymuoto vanhasta Saara-nimestä. Sallin vakiintumista on mahdollisesti auttanut suomen kielen sallia-verbi. Salla on muodostunut Sallin a:lliseksi rinnakkaismuodoksi. Teoksen mukaan on myös mahdollista että Lapin-romantiikka on synnyttänyt nimen Salla, paikannimet Salla ja Sallatunturi ovat tuttuja kaikille. Pentti Lempiäisen teoksen Suuri etunimikirja mukaan Salla on ollut Sallin rinnakkaismuotona Suomen almanakassa 1950-72 23.2. ja 19.7. vuodesta 1973. Saman teoksen mukaan Suomen ortodoksinen kalenteri yhdistää Sallan Sallin tavoin nimeen Saara.
Noituuteen tai muuhun vastaavaan ei löydy kirjallisuudesta...
”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” (Gummerus, 2007) kertoo, että etunimi ”Elisa” on lyhentymä nimestä ”Elisabet”. Se puolestaan tulee heprealaisesta nimestä ”Elisheba”, jonka merkitys on ’Jumala on valani’. ”Elisa” miehennimenä (esim. ”Raamatun” profeetta Elisa) on myös peräisin hepreasta ja merkitsee ’Jumala on auttanut, Jumala pelastaa’. Suomessa ”Elisa” on kuitenkin leimallisesti naisennimi, sillä sen on saanut vain muutama poikalapsi.
Kirjassa 'Eurooppalaiset kunniamerkit värikuvina' (WSOY, Porvoo, 1968) kerrotaan, että Rautaristin, Das Eiserne Kreutz, perusti Preusssin kuningas Fredrik Wilhelm III vuonna 1813. Ritarikunta uusittiin vuonna 1870 ja jälleen ensimmäisen maailmansodan alettua. Viimeisen uusinnan teki Adolf Hitler 1939. Rautaristiä jaettiin sodan aikana sekä oman maan kansalaisille että ulkomaalaisille taisteluiden aikana osoitetusta urhoollisuudesta ja neuvokkuudesta. Vuoden 1939 Rautaristin ritarikuntaan kuuluu 4 luokkaa, joista 2. luokka on jaettu viiteen alaluokkaan.
Juha Tetrin teoksessa 'Kunniamerkkikirja' (Ajatus, Helsinki, 1994) kerrotaan, että toisen maailmansodan aikana 2. luokan rautaristiä jaettiin n. 2 500 000 kappaletta.
Tunnetuin rautaristin...
Rahojen arviohinnat löytyvät oppaasta Suomen rahat arviohintoineen 2005 : keräilijän opas, julkaisija Suomen numismaattinen yhdistys
Kolikkojen kunnolla on suuri merkitys keräilyhintaan.
Rahojen arviohinnat luettelossa eivät ole osto- tai myyntihintoja, vaan mahdollisimman objektiivinen arvio rahojen oikeasta keräilyarvosta kirjoitusajankohtana
Oppaan saatavuustiedot Helmet-kirjastoissa http://www.helmet.fi
Nettihuutokauppa Huuto.Netissä ja Keltaisessa Pörssissä on myös vanhoja kolikoita kaupan.
http://www.huuto.net
http://www.keltainenporssi.fi
1. Synnytykset hoidettiin 1960-luvulla Oulussa Tuiranpuistossa sijainneessa sairaalassa. Synnytyslaitos valmistui vuonna 1925 ja se otettiin seuraavana vuonna käyttöön. Synnytyssairaalana paikka sai toimia Oulun yliopistollisen keskussairaalan tuloon asti, vuoteen 1975. Sairaala kuuluu kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen Tuiran rakennuskantaan. Lisäksi asiakaskommentissa kerrotaan, että Oulun diakonissalaitoksella on myös syntynyt oululaisvauvoja 1960-luvulla.
2. Tästä Google Mapsin kartasta voi katsoa, mitä paikalla jossa Huvilatie on 1960-luvulla sijainnut, on nykyään. Huvilatie on jäänyt tavallaan Merikoskenkadun rakentamisen alle:
http://goo.gl/maps/i6UL3
3. Ritva Toropaisen väitöskirja Oulun paikannimet (2005) kertoo, että nimi...
Lauluun löytyvät nuotit useassa laulukirjassa. Useimmissa Kouvolan kirjastoissa ovat paikalla teokset Sininen laulukirja ja Suuri toivelaulukirja 8, joista kappale löytyy. Lainaamisen ohella on mahdollista kopioida nuotit omaan käyttöön. Kopiokoneita löytyy lähes jokaisesta Kouvolan kirjastosta. Uuden kirjastokortin saatte odottaessanne. Sen saamiseen vaaditaan henkilöllisyyden todistaminen.
Soturikissat on hyvin suosittu seikkailusarja ja kuuluu niinsanotusti lasten ja nuorten ahmimiskirjallisuuteen eli niitä luetaan perä perää koska seikkailu jatkuu. Tämän vuoksi kirjat sopivat kaikille jotka jo lukevat sujuvasti tai haluavat harjoitella lukunopeutta.
Soturkissoissa on sopivasti seikkailua ja jännitystä ja sopivat mainiosti 8-13-vuotiaille.
Eero Kiviniemen Rakkaan lapsen monet nimet –kirjan mukaan yksi mahdollisuus nimen Pikka synnylle on se, että se olisi kansanomainen tai tuttavallinen nimiasu jostakin tutusta nimestä. Nimiä on mukautettu analogisesti eli yhdenmukaisesti tietynlaisiin malleihin. Osa etunimien epävirallisista asuista on muodostettu juuri näin, esimerkiksi (Birgitta>) Pirkko>Pipa>, Pippa, Pipo, Pike, Pikke, Piko, Pipsa, Piksa, Pirre, Piri ja niin edelleen. Näin nimivarianttien määrä tulee vähitellen monituhatkertaiseksi, ja jotkut yleistyvät, menettävät alkuperäisen sävynsä ja pääsevät käyttöön virallisina niminä. Nimen Birgitta merkitystä on käsitelty Kysy kirjastonhoitajalta –palvelussa aiemmin: http://www.kirjastot.fi/fi-FI/tietopalvelu/kysymys....
Jerry on englantilaisella kielialueella käytetty muunnos Jeremia -nimestä. Hepreaksi nimi on Jirmeja ja merkitsee Jahve korottaa, Jahve on korkea. Jeremia on yksi Vanhan Testamentin suuria kirjaprofeettoja. Hän eli n 650-585 eKr. Suomen almanakassa nimen kreikkalainen muoto Jeremias on ollut 1705-1928 ja uudelleen v:sta 1980. Lyhentymiä ovat mm. Jere, Jeremi, Jerkko, Jero, Jermi, Jermo ja Jerri, muuntumia Jarmo ja Jorma. Jeremiaa on pidetty Vanhan Testamentin Valitusviersien kirjoittajana ja hänen nimestään on siksi muovattu kaikenlaisten valittelujen ja voivottelujen nimitys jeremiadi.
Ulrika on Ulrikin sisarnimi, joka tuli Suomessa suosituksi Kaarle XI:n tyttären Ulrika Eleonoran (1688-1741) myötä. Ulrik on lyhentymä germaanisesta...
Immi Hellénin runossa Paimenpoika on säkeistö:
Nyt metsä kirkkoni olla saa,
voi täälläi palvella Jumalaa,
mun urkuni kauniit, soikaa!
Mun kirkkoni katto on korkea,
ja ystävä yksi on seurana,
joka muistavi paimenpoikaa.
Kokonaisuudessaan (neljä säkeistöä) se on esimerkiksi Immi Hellénin kokoelmissa
Lapsuuden lauluja ja Punaposki, Kultasuu, jotka löytyvät mm. Hämeenlinnan kaupunginkirjaston lasten- ja nuortenosaston kokoelmista.
Päiväperhosen hautajaisista runoili Lauri Pohjanpää. Hautajaiset-runo ilmestyi alunperin kokoelmassa Metsän satuja (1924). Tämän lisäksi se löytyy myös Pohjanpään valittujen runojen kokoelmista Valitut runot ja Kaipuu ylitse ajan : valitut runot 1910-1954. Muutamaan runoantologiaankin se on päätynyt; esimerkkeinä mainittakoon Eläinrunojen kirja (Kirjayhtymä, 1997) ja Tämän runon haluaisin kuulla 2 (Tammi, 1987).
Uuden suomalaisen nimikirjan (Otava, 1988) mukaan karjalaiset 'Pimiä', sekä 'Piminä' olisivat kehittynyt venäläisistä ristimänimistä 'Pimen' ja 'Pima'. Isännimen välityksellä Pimiä on sitten juurtunut myös sukunimistöön. 1500- ja 1600-luvun asiakirjoissa Pimiä-nimeä tapaa eri puolilta Karjalaa.
Mikäli haluat tutkia nimen historiaa vielä enemmän, nämäkin lähteet kannattaa myös tarkistaa:
Mikkonen, Pirjo: Sukunimet (Otava, 2000)
Joka kodin suuri nimikirja (Suuru suomalainen kirjakerho, 1996)
Saloheimo, Veijo: Viipurinkarjalaiset kotona ja maailmalla 1541-1620 : viipurinkarjalaisten sukunimien esiintyminen muualla Suomessa ja lähialueilla liikkuvuuden mittarina (Suomen sukututkimusseura, 2006)
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus: http://...
Yleisimmin hyväksytyn selityksen mukaan itämerensuomalaisten kielten tietää-verbi on johdos vanhemmasta tie-sanasta. Tämän mukaan tietää olisi alkuaan merkinnyt 'tuntea t. osata tie', mahdollisesti myös 'seurata jälkien muodostamaa uraa', josta helposti on voinut kehittyä myös yleisempi menettelytavan tuntemisen tai selon hankkimisen merkitys. On kuitenkin esitetty myös mahdollisuus, että tietää olisi lainaa samasta germaanisesta juuresta kuin sietää verbikin. Suomen kielessä tietää on esiintynyt Agricolasta ja kaikista samanaikaisista käsikirjoituksista lähtien. Myös tietää-verbin johdos tieto on esiintynyt kirjakielessä alusta alkaen. Johdos näyttää olevan kantasuomalainen siitä päätellen, että vastaavia johdoksia on myös...
