Valitettavasti en minäkään löytänyt kovin paljon tietoa Sipilän kartanosta. Ainoa lyhyt teksti löytyi teoksesta Rakennettu Häme - Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö:
Sipilä, Leppäkoski
Sipilän tilalle johtaa koivukuja, jolta avautuu kaunis näköala Puujoen rantapelloille. Sipilän kaksikerroksinen, peittämättömästä tiilestä muurattu päärakennus on vuodelta 1890, ja se on poikkeuksellisen edustava. Sen rakentamiseen on käytetty Sipilän oman tiilitehtaan tuotteita. Myös talousrakennukset sekä entiset työväenasunnot ovat tiilestä.
Netistä/Googlesta löytyy hakusanalla Sipilän kartano tietoa talon nykyisestä omistajasta ja toiminnasta: http://www.magnuslonden.net/fi/artikkelit/haastattelut/artikel-3905-146…
Samoin tästä osoitteesta:
http...
Turun kaupunginkirjaston pääkirjaston osastoista ainoastaan tieto-osastosta on tehty pohjakartta, johon on merkitty osaston luokkien sijainnit.
Karttoja löytyy tieto-osastolta useampi kappale. Ne on sijoitettu valoaukkoa sekä porraskuilua kiertäville kaiteille. Kartat on painettu A3 kokoiselle paperille ja laminoitu muovilla. Sähköisessä muodossa vastaavaa karttaa ei löydy.
Pääkirjaston kaikilta osastoilta, luukuun ottamatta lasten ja nuorten osastoa, löytyy myös kartat, jotka tarjoavat yleisen katsauksen kunkin osaston aihealueista ja aiheryhmistä. Tieto-osastolla kartta sijaitseen osastolle johtavan portaikon yläpään lähettyville sijoitetussa ilmoitustaulusssa, kirjallisuus ja taiteet osastolla neuvontatiskiä vastapäätä olevassa...
Juutas Käkriäisen malli oli Lehtosen velipuoli Aleksander Muhonen. Vastaavasti hänen vaimonsa Rosina Käkriäinen muistuttaa Muhosen puolisoa Otteljaanaa, ja samoin on Käkriäisten lapsilla vastineensa Muhosen perheessä.
Kaikkien Käkriäisten lasten tarkka ikä ei Putkinotkon sivuilta selviä, mutta kirjasta löydettävissä olevien tietojen perusteella kunkin ikä on määriteltävissä parin-kolmen vuoden tarkkuudella.
Juutas ja Rosina Käkriäisen lapset ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan:
Malakias ("ihan aikamies", pari vuotta Ananiasta vanhempi)
Ananias ("jo melkein aikamies", viitisen vuotta Topia vanhempi)
Saara
Leja
Topi (12 v.)
Sanelma (7 v.)
Jopi
Repekka (4 v.)
Ester
Luukas (vauvaikäinen)
Putkinotkon tausta -kirjassaan Pekka Tarkka...
Suomalaisen kirjallisuuden seuran (http://www.finlit.fi ) ja Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen (http://dbgw.finlit.fi/fili/index.php ) ylläpitämästä käännöstietokannasta (http://dbgw.finlit.fi/fili/kaan.php ) löytyvät tiedot suomalaisen kirjallisuuden käännöksistä vuodesta 1853 alkaen. Englanniksi käännettyä kaunokirjallisuutta voi hakea seuraavasti: valitse pudotusvalikosta genreksi proosa ja yläpuolella olevasta pudotusvalikosta käännöksen kieleksi englanti. Lisärajauksen voi tehdä koskemaan julkaisuaikaa. Lopuksi paina Hae-painiketta.
Kooste ruotsalaista kaunokirjallisuutta englanniksi löytyy osoitteesta http://www.swedishbookreview.com/ . Skandinaavista kirjallisuutta voi hakea mm. Wikipediasta (vapaa Internet-tietosanakirja...
Kirjastoista löytyy useampiakin asiakirjaoppaita, jotka sisältävät mainitsemasi asiat; esimerkiksi Solveig Lehrerin kirja Affärsbrev - Liikekirjeitä - Business letters, Utbildningstyrelsen.1996.
Perusteellisimmat ohjeet ovat ruotsiksi, mutta sanastoa ja malleja on myös englanniksi ja suomeksi. Voikin olla, että joudut turvautumaan useampaan teokseen löytääksesi tarvitsemasi tiedot.
Liikekirjeenvaihtoa käsitteleviä kirjoja voit etsiä pääkaupunkiseudun Plussa-aineistohausta, http://www.libplussa.fi/. Valitse asiasanahaku ja käytä asiasanana liikekirjeenvaihto tai luokkaa 675.3. Voit rajata hakutulosta valitsemalla kieleksi vuorotellen ruotsin, englannin tai suomen. Näin tulosten selaaminen on vaivattomampaa. Plussasta näet myös missä...
Viivi-nimi on suomalainen muoto ruotsalaisesta nimestä Vivi. Nimi pohjautuu latinankielisiin nimiin Vivianus ja Viviana. Nimi on johdettu latinankielisestä adjektiivista vivus, joka tarkoittaa "elävää" ja "eläväistä."
LÄHTEET: Suomalaiset etunimet Adasta Yrjöön (Gummerus, 2007)
Vilkuna, Kustaa: Etunimet (Otava, 2005)
"Lännen lokari" on Hiski Salomaan (1891-1957) säveltämä ja sanoittama laulu, joka tunnetaan ehkä parhaiten hänen omasta tulkinnastaan. Yleisradiossa "Lännen lokari" joutui esityskieltoon vuonna 1952, ja vapautui pannasta vasta 1970-luvulla.
Laulun sanat löytyvät verkosta mm. osoitteesta http://www.punatahdet.com/piisitmuut.html#6
Sekä Nykysuomen sanakirja että Suomen sanojen alkuperä -teokset määrittelevät "puusniekan" taikka "puuskan" jotakuinkin näin: leskivaimon kotiinsa naima mies, (harvemmin leskimiehen kotiinsa naima vaimo), kotivävy, isäpuoli; mies, joka saa osan talosta naimalla lesken.
Serafia-nimi on Serafiinan muunnelma. Serafiinan miespuolinen vastine on Serafim. Nimen taustalla on heprean kielen ’polttaa’, ’sytyttää’. Raamatun kielessä (Jesaja 6:2) esiintyvät enkeliolennot, serafit, ovat samaa alkuperää. Suomalaisissa kalentereissa nimi on esiintynyt vuoteen 1928 päivällä 3.9. muodoissa Serapia, Serapin, Seraphia, Serapsia, Seraphina, Serafia, Serafina ja Serafiina.
Tunnettuja Serafioita / Serafiinoja ei näytä oikein löytyvän. Erilaiset pyhimyskalenterit sentään sisältävät joitakin esimerkkejä:
Pyhä Serafina, italialainen (San Gimignanon kaupunki), köyhän perheen sairaalloinen lapsi, jonka muistopäivä on 12.3.
Pyhä Serafina, josta ei tiedetä kuin sen verran, että hän kuoli v. 429. Muistopäivä on 29.7.
Pyhä Serapia...
Autofiktiivinen ja omaelämäkerrallinen romaani ovat lähikäsitteitä, joiden käytössä on jonkin verran koulukuntaeroja ja erimielisyyttä siitä, milloin voidaan puhua omaelämäkerrasta, milloin elämäkerrallisuudesta ja milloin autofiktiosta.
Arkikielessä kirjallisuudenlajeista puhuttaessa autofiktiivinen ja omaelämäkerrallinen romaani esiintyvät synonyymeina, ja esimerkiksi kirja-arvosteluissa termien näkee jossain määrin limittyvän. Kirjallisuustieteen todellisuudessa termit eivät kuitenkaan merkitse samaa.
Autofiktio-käsitteeseen liitetään usein minä-muotoinen kerronta ja se, että kirjan minä-päähenkilö on samanniminen kuin kirjailija. Autofiktion käsitteen keksi Serge Doubrovsky, joka käytti sitä omasta romaanistaan vuonna 1977....
Suomennos löytyy "Iloisen laulajan kirjasta" (toimittanut Reino Hirviseppä). Kirjaan sisältyy laulu "Päivän sankari(-ttare-)lle". Laulu loppuu kertosäkeeseen joka on juuri "Ja må han leva...". Suomennos, jonka on tehnyt Palle, kuuluu "Ain' eläköön hän, ain' eläköön hän, ain' satavuotiaaksi hän eläköön, ain' eläköön hän, ain' eläköön hän, ain' satavuotiaaksi hän eläköön!"
"Iloisen laulajan kirjasta" on ilmestynyt neljä painosta välillä 1956 - 1975 niin että suomennos on levinnyt laajalle.
Iltalehden nettisivujen ( www.iltalehti.fi ) käyttäjälle tarjotaan hakua https://www.iltalehti.fi/haku toimituksellisen sisällön etsimiseksi. DigiPlus-osassa on tarjolla näköislehti, mutta mainintaa arkistosta ei ole.
Helsingin kaupungin kirjastoista Kallioon, Kontulaan, Malmille, Myllypuroon, Pasilaan, Rikhardinkadulle, Töölöön ja Vuosaareen tulee Iltalehti. Iltalehden vanhempia numeroita voi lukea mikrofilmiltä Pasilan kirjastossa.
Tarkkaa hintatietoa on hankala löytää. Mikko Immosen selvitystyön mukaan tuulivoimalan investointikustannukset megawattia kohti olisivat (v. 2010) n. 2,940 €. Yli puolet tuulivoimalan kustannuksista koostuu tornin, lapojen ja vaihteiston yhteiskustannuksista. Generaattori vastaa vain 7,5 % tuulivoimalan kokonaiskustannuksista. (Mikko Immonen: Tuulivoima-alan koulutuksen ja tutkimuksen tila Suomessa. Selvitystyö, 2010) www.teknologiateollisuus.fi/file/12419/Immonen.pdf.html
Tuulivoimalan hinta riippuu mm. siitä, millainen turbiini halutaan ja minne se rakennetaan. Merelle rakennettavan voimalan kustannukset ovat keskimäärin 5-10 kertaa suuremmat kuin maalle rakennettavan. (Aartikkeli Tuulen isännät, Suomen Kuvalehti 2012 :12)...
Runo tunnetaan jostain syystä nimellä Eino Leinon juomalaulu. Eino Leino ei sitä kuitenkaan ole kirjoittanut vaan Heikki Asunta. Runo on oikealta nimeltään Pieni episodi ja se löytyy kokoelmasta Mustaa ja kultaa vuodelta 1929. Näin menee ensimmäinen säkeistö:
Monta päivää juotuaan,
pessimisti tuskissaan,
tuumii: on jo, jukoliste,
saavutettu päätepiste.
Koko runo on luettavissa mm. Jarkko Laineen toimittamassa teoksessa Putelille puhelen: viinavirsiä. Otava 1978.
Laulusta on sittemmin tehty monta versiota. Joskus 80-luvulla tavaksi on tullut myös ottaa kossuryyppy jo kahden viimeisen sanan välissä odottamatta laulun loppua. Sävel on sama kuin laulussa "Piiri pieni pyörii".
Pentti Lempiäisen mukaan luku seitsemän esiintyy Vanhassa testamentissa puhuttaessa ilmestysmajan lampunjalasta (4 Moos. 8:1-4). Seitsenhaarainen lampunjalka, 'menora' on juutalaisuuden keskeinen symboli, joka kuvaa Jumalan täydellisyyttä. Kristityille sietsemän kynttilää tarkoittaa seitsemää pyhän hengen lahjaa: Herran henki, viisaus, ymmärrys, taito, voima, totuuden tunteminen ja Herran pelko.
Jumalanpalveluksessa seitsemää kynttilää käytetään mm. piispan ollessa saapuvilla. Seurakunta rukoilee, että sen kaitsijat tulisivat sitä tervehtimään Jumalan täydellinen siunaus mukanaan ja että he täydellisesti julistaisivat sille Jumalan sanaa. Pyytäessään itselleen Hengen seitsemää lahjaa seurakunta puolestaan anoo samalla, ettei se lankeaisi "...
Veijo Meren kotimaassa ja ulkomailla tunnetuin kirja on hänen esikoisteoksensa Manillaköysi (Otava, 1957). Myös "Peiliin piirretty nainen" (Otava, 1963)ja "Sujut" (Otava, 1961) ovat tunnettuja, jos kriteerinä on kotimaassa tunnettavuuden rinnalla käännösten määrä. Meren laajasta tuotannosta ovat romaanit ehkä ylipäänsä tunnetuimpia, mutta myös julkaistut novellikokoelmat, näytelmät ja runot ovat aina merkkitapauksia ilmestyessään.
Lisää tietoa Veijo Merestä saa mm. kirjasta Sihvo, Hannes/Turunen, Heikki: Veijo Meri: täynnä liikettä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1998 ja osoitteista:
http://www.otava.fi/kirjailijat/kotimaiset/meri_veijo/fi_FI/meri_veijo/ ja http://kirjailijat.kirjastot.fi/?c=5&pid=121&lang=FI
Kirjastokortin pin-koodi on vain asiakkaan tiedossa, sillä se kryptataan siinä vaiheessa, kun koodi tallennetaan asiakkaan tietoihin.
Voit pyytää uuden pin-koodin sähköpostiisi, jos olet antanut sähköpostiosoitteesi kirjaston lainaajarekisteriin. Koodin palautuspyyntö tehdään Helmetin kirjautumissivulla olevasta linkistä:
https://luettelo.helmet.fi/pinreset~S9*fin
Mikäli kirjastolla ei ole sähköpostiosoitettasi, sinun pitää käydä missä tahansa Helmet-kirjaston toimipisteessä, niin saat uuden pin-koodin. Varaa mukaan voimassa oleva henkilötodistus (passi tai ajokortti).
http://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/Kirjastokortti_ja_lainaaminen(37)
http://www.helmet.fi/fi-FI
Laulun Äideistä parhain (= Mother of mine) levytti suomeksi ensimmäisenä Jari Huhtasalo v. 1972. Sen jälkeen laulun on levyttänyt moni muukin, Viola-tietokannan mukaan Timo Turunen, Raggars, Jony Nyman, Jyrki Niskanen, Ruotsinkylän koulun kuoro, Ylioppilaskunnan Laulajat, Ville Kosola, Reetta Marjamäki, Ahonkylän Flikat, Heikki Hyvönen, Riikka Lindfors, Kiimingin Kiurut, Alavieskan nuorisokuoro ja Jukka Ylimäki.
Laulun sanat löytyvät monesta julkaisusta, esim. Suuresta toivelaulukirjasta, osasta 2, s. 84-85. Voit tarkistaa sen ja muiden julkaisujen saatavuuden Piki-verkkokirjastosta
( www.tampere.fi/kirjasto/piki ) kirjoittamalla nimeke-riville laulun nimen tai alkusanat (Lapsuus se on korvaamaton) ja valitsemalla aineistolajiksi nuotin.
Kymppi on ollut työnjohtoa ja työnjohtajaa kuvaava nimitys usein erilaisissa urakkaluontoisissa töissä.
Esimerkiksi uittotöissä Kymppi oli nimitys työnjohtajasta, joka itsekin osallistui töihin. Kymppi toimi työnjohtajan apulaisena ja hänellä oli komennossaan kymmenkunta tukkilaista. Kympin apulaisella taas oli komennuksessaan viisi miestä ja häntä kutsuttiin kätyriksi tai viitoseksi.
Kymppi sanaa tiedetään käytetyn myös rakennuksilla. Kympillä (myös nilkki) tarkoitettiin itseoppinutta työnjohtajaa.
Sanastoista löytyy tietoa näistä teoksista, Elias J. Purhosen kirjasta Hivakka eli selonteko uitosta ja sen terminologiasta, Opaksia Oy, 1998
Helamaa, Erkki, Vanhan rakentajan sanakirja, SKS, 2004.
