Niccolò Machiavellin Il principe – teoksen suomennosten vertailu vaatisi käännöstieteen, valtiotieteen ja historian asiantuntemusta sekä italian kielen taitoa. Mitään suomennoksista tehtyä kriittistä vertailua ei löydy.
O. A. Kallion suomennos on vuodelta 1918, mutta vaikuttaa käännösajakohtaan nähden kieleltään yllättävän tuoreelta. Aarre Huhtalan suomennos on vuodelta 1969 ja sen kieli varmaankin aukeaa kuitenkin helpommin nykylukijalle. Käännökset on tehty alkutekstien eri laitosten pohjalta. Huhtalan suomennoksessa on hiukan enemmän selityksiä, jotka ovat hyödyllisiä teoksen ymmärtämiseksi. Antti Hautamäki antaa kuitenkin ymmärtää pro gradu -tutkielmassaan, että Huhtala on painottanut suomennoksessaan proosallista muotoa käsitteiden...
Laulu on varmaankin Baby-twist, jonka on suomeksi laulanut Erkki Pohjanheimo. Tytärtä kappaleella esitti Ragni Malmsten. Kappale oli hänen vuonna 1963 ilmestyneellä levyllään Limbo rock, Baby-twist. Kappale on Werner Twardyn säveltämä ja alunperin salanimi Lilibertin sanoittama. Suomalaiset sanat on tehnyt Orvokki Itä.
Kappaleen voi kuunnella myös YouTubessa:
https://www.youtube.com/watch?v=KILOZO_JjWE
Helmet-lukuhaasteeseen voi osallistua omalla tyylillään. Ohjeissa sanotaan mm. näin:
"Haluatko ruksia listalta monta kohtaa samalla kirjalla? Haluatko ohittaa jonkin kohdan, koska se ei lainkaan inspiroi? Yritätkö kuitata mahdollisimman monet kohdat elämäkerroilla? Kaikki tämä on sallittua! Helmet-lukuhaaste antaa inspiraatiota, mutta sinä saat itse päättää, millä säännöillä siihen osallistut."
Lisää tietoa haasteesta:
http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Helmetlukuhaaste_2018(154037)
Yrjö Jylhä suomensi kyseisen kohdan John Miltonin runoelmasta Kadotettu paratiisi (1933, Paradise Lost) näin:
Saatanan / sai hämmennyksiin hyveen hohde pyhä / ja tehokas; hän kadotustaan suri, (--).
http://www.gutenberg.org/cache/epub/26/pg26-images.html
Milton, John: Kadotettu paratiisi (1952)
Aloitan kysymyksen lopusta, koska sieltä löytyy ehto "suomennoksen pitäisi olla ennen vuotta 1957". Arveleekohan kysyjä, että suomennosta saisi käyttää vapaammin, jos se on julkaistu ennen vuotta 1957? Jos näin on, joudun valitettavasti tuottamaan pettymyksen: runon suomennoksen tekijänoikeudellinen suoja ei riipu julkaisuvuodesta vaan kääntäjän kuolinvuodesta (70 vuotta siitä laskettuna). Aale Tynni kuoli 1997, joten hänen suomennoksensa vapautuvat vasta vuoden 2068 alussa. Toisaalta jos käännöstä tarvitaan sitaattina - vaikkapa kuvastamaan 1950-luvun alun henkistä ilmapiiriä -, siihen voidaan soveltaa tekijänoikeuslain pykälää 22. Valitettavasti kysymyksessä ei tätä käyttötarkoitusta ole tarkemmin määritelty, joten asia jää avoimeksi....
Kyseessä on Eeva-Liisa Mannerin runo kokoelmasta Niin vaihtuivat vuodenajat (1964), sarjasta Ajan ja tilan suhteita. Kyseinen runo on nimeämätön ja se alkaa näin: Jotakin on mennyt, tiesi lintu.... Runo on luettavissa myös esimerkiksi Eeva-Liisa Mannerin kootuista runoista Kirkas, hämärä, kirkas (s. 263).
Lähde:
Manner, Eeva-Liisa: Kirkas, hämärä, kirkas : kootut runot (toim. Tuula Hökkä, WSOY, 1999)
Tietoa Tampereen kaupunginkirjastosta ja sen palveluista saa osoitteesta http://www.tampere.fi/kirjasto/
"POISTOKIRJAT
Kirjaston kokoelmista poistettuja kirjoja myydään kaikissa kirjastoissa. Aikuisten kirjat maksavat 10 mk, lasten 5 mk. Pääkirjastossa kuitenkin aikuisten kirjat maksavat yleensä 15 mk/kpl."
Kirjastot eivät siis myy muuta kuin mikä on jo poistoon ja myyntiin laitettu.
Kysymääsi kirjaa voit tiedustella antikvaarisista kirjakaupoista, puhelinluettelon keltaisilta sivuilta löytyy
näitä kirjakauppoja.
Kollega Oulusta välitti tiedon, että kyseessä on nähtävästi Heikki Asunnan runo Viimeinen vahtivuoro, joka päättyy sanoihin "Astia Bergeniin!" Runo sisältyy ainakin kokoelmaan Mastolyhty.
Perraultin sadun alkuperäisessä versiossa (Cendrillon ou la petite pantoufle de verre) ei kerrota Tuhkimon ristimänimeä. Ranskankielisessä tekstissä viitatataan vain "häneen" (ransk. "elle").
Urho Kekkosen käyttämät nimimerkit ja salanimet:
Homo Ludens
Laaksonen, K.Y.
Laaksonen, R.Y.
Liimatainen
Peitsi, Pekka (osin yhteisnimimerkki Wolf H. Halstin ja Kaarlo Ilmari Turjan kanssa)
Suomalainen, Mies
Tampio, Olli
U.K.
Veljenpoika
Lähdeteos: Maija Hirvonen: Salanimet ja nimimerkit, BTJ Kirjastopalvelu (2000), kirjassa mainitaan myös missä lehdissä ja milloin nimimerkkejä on käytetty.
Minna Canthin elämästä ja tuotannosta on kirjoitettu paljon. Esim. Reetta Niemisen ja Greta von Frenckell-Thesleffin kirjoittamat elämäkerrat antavat paljon tietoa tutkielmaasi. (Nieminen, Reetta; Minna Canth, kirjailija ja kauppias, Otava 1990 ja Frenckell-Thesleff, Greta von: Minna Canth, Otava 1994.)
Lehtijuttuihin pääset käsiksi Arto-tietokannan kautta. Esim. Riitta-Kaisa Voipion artikkeli "Minna Canthin sydän kuului Kuopioon" (Kajastus, 1994; ;2 ; 29-31) tai Leena Kirstinän "Nuori Minna" (Virke, 1994; 2 ; 5-7) saattaisivat olla tutustumisen arvoisia.
Minna Canth-materiaalia löytyy Makupalat.fi:stä, https://www.makupalat.fi/fi/kokoelma/minna-canth
Peter Claytonin teoksessa The Guinness Jazz Companion mainitaan, että "take five" todella tarkoittaa (viiden minuutin) taukoa. Se voi myös liittyä levytystilanteessa äänitettävän kappaleen eri ottoihin : "It might even have the suggested connotation that, after four takes..., take five ought to be a breathing space."
Ainakin kolme seuraavaa pääkaupunkiseudun kirjastoissa olevaa teosta käsittelevät tarkka-ammuntaa:
Mäki, Reijo: marraskuu on musta hauta, Lindfors, Akseli: Tarkka-ampujan päiväkirja, Veijo Meren novelli Tappaja, mm. teoksessa Keskeiset teokset osa 4. Ammuntaa urheilulajina on seuraavien teosten aihe:
Shooter's bible, Fadala, Sam: Pyssymiehiä, Urheiluammunta Suomessa--75 tulosten vuotta, Leppämäki, Pentti: Pistooliammunta--lajit, tekniikat, harjoitteet, Klingner, Bernd: Kivääriampujan opas--perustiedot, asennot, tekniikka.
En oikein tiedä onko metsästys tarkka-ammuntaa, mutta metsästystä käsitteleviä tietokirjoja ja eräkirjoja on Helsingin kaupunginkirjastossa runsaasti. Esim.Pekka Reinikka: Jahtia vuorotta, Mauno Tikkanen: Viimeinen makaus...
Margit Sandemo syntyi 23.4.1924 Ostre Totenissa, Valdresissa, Norjassa. Hänen äitinsä oli ruotsalainen ja hänen isänsä norjalainen runoilija. Sandemon isoisä oli kuuluisa näytelmäkirjailija Bjornstjerne Bjornson. Aftenposten-lehden mukaan hän on Norjan tunnetuin kirjailija. Sandemo kirjoittaa kirjansa ruotsiksi ja hän on kasvanut Ruotsissa, mutta muutti aikuisena takaisin Norjaan. Hänen kirjailijanuransa alkoi myöhäisellä iällä vuonna 1964. Sandemon kirjoja on myyty enemmän kuin kenenkään muun pohjoismaisen kirjailijan. Vuoteen 1994 mennessä hänen kirjojaan oli painettu 15 miljoonaa kappaletta. Kirjailijan tunnetuimpia sarjoja ovat Sandemo-sarja, Jääkansan tarina (1982-1989, 47 osaa), Noitamestari (15 osaa), Valon valtakunnan legenda (...
Erkki Liikasen kappale Lätkä Lentää on ilmeisesti ilmestynyt ainoastaan Saipan kustantamana singlenä vuonna 1981. Singlen b-puolella on sama kappale instrumentaaliversiona. Sitä ei näytä olevan erilaisilla lätkäkokoelmillakaan, joita on muutama viime vuosina ilmestynyt.
Kävin läpi maakuntakirjastojen Manda-tietokannan ja musiikkitietokannan Violan, mutta kummastakaan ei löytynyt tätä singleä. Se ei ole kovin suuri ihme, koska kirjastoihin ei hankita juuri lainkaan singlejä.
Vuodesta 1981 lähtien Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen kirjastot ovat vapaakappalelain perusteella saaneet näytekappaleet kaikista suomalaisista levyistä, joten niistä levy pitäisi löytyä. Nämä näytekappaleet ovat kuitenkin käsittääkseni ainoastaan tutkijoiden...
Turun kaupunginkirjastosta löytyi tietoa merikapteeni O. A. Barckista vain pääkirjaston käsikirjastossa (2. krs.) olevasta "Suomen laivanpäällystöliiton jäsenmatrikkelista" (1993), jota ei lainata, mutta jota voi käydä paikan päällä tutkimassa.
Nykysuomen sanakirja (1988) ei anna sanahelinästä määritelmää vaan ainoastaan esimerkkejä: "Korea, halpahintainen sanahelinä", "Koko puhe oli onttoa sanahelinää" ja "Ei pelkkä sanahelinä ole runoutta". Uusi suomen kielen sanakirja (Timo Nurmi, 1998) määrittelee, että kyseistä sanaa käytetään halventavasti koreilevasta puheesta tai kirjoituksesta. Suomen kielen perussanakirjan (1994) mukaan sitä käytetään vaikuttavuutta tavoittelevasta sisällöttömästä kielenkäytöstä.
Oman kielitajuni mukaan sanahelinässä on kysymys jollain tavalla katteettomasta puheesta; kuulija ei voi käsittää puhujan sanojen merkitystä vaan joutuu pitämään niitä onttoina sanoina. Tulee mieleen ns. puppusanageneraattori, jonka sanotaan kokoavan muodoltaan...
Tietoa Helsingin vanhoista elokuvateattereista voi etsiä seuraavista kirjoista: 1) Elokuva ja arkkitehtuuri, Rakennustaiteen seura, 1996; 2) My darling Clio, Helsinki, 1981. Sijaintitiedot ks. http://www.libplussa.fi/ . Vanhoja elokuvateattereita koskevissa kysymyksissä voi kääntyä Suomen elokuva-arkiston kirjaston puoleen, jolla on aiheesta myös julkaisematonta tietoa. Elokuva-arkiston nettiosoite on http://www.sea.fi/ . Elokuva-arkiston kirjasto vastaa myös sähköpostitse kysymyksiin, jotka voi lähettää osoitteella kirjasto@sea.fi.
