Kalsarit on slangijohdos sanasta kalsongit, joka on lainaa ruotsin sanasta kalsonger. Ruotsin sana juontuu ranskan kautta italiasta, jossa calzone on alunperin johdos sukkaa merkitsevästä sanasta calza. Suomen kirjakielessä kalsongit on mainittu ensi kertaa Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874. Helsingin slangissa on alettu käyttää muotoa kalsarit 1900-luvun alkupuolella. (Häkkinen Kaisa: Etymologinen sanakirja)
Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan sivuilla ( http://www.helsinki.fi/valtiotieteellinen/tietoa/tutkinnot.html ) annetaan tiedekunnan tutkinnoille seuraavat määritelmät ja englanninkieliset käännökset:
Tiedekunnan tutkinnot (asetus 245/1994)
Valtiotieteiden kandidaatin tutkinto
(lyhenteet: valtiot. kand. tai VTK)
- alempi korkeakoulututkinto
Valtiotieteiden maisterin tutkinto
- ylempi korkeakoulututkinto
Valtiotieteiden lisensiaatin tutkinto
- jatkotutkinto
Valtiotieteiden tohtorin tutkinto
- jatkotutkinto
Tutkintojen nimet englanniksi:
Bachelor of Social Sciences (B.Soc.Sc.)
Master of Social Sciences (M.Soc.Sc.)
Licentiate of Social Sciences (Lic.Soc.Sc.)
Doctor of Social Sciences (D.Soc.Sc.)
Vastaus kysymykseesi...
Ilmeisesti kyse on surumuistamisesta. Osanottomme on oikea muoto. Tätä on kysytty joskus myös Kotimaisten kielten keskuksen neuvonnasta.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
https://www.kotus.fi/kielitieto/yleiskieli_ja_sen_huoltaminen/kielitoimisto_ja_sen_historia/kielineuvonnan_vuosikymmenet_1970-luku
Sanan "aurinko" etymologia on edelleen selvittämättä. Vuonna 2010 Nykysuomen etymologinen sanakirja kertoi sanan alkuperästä näin: "Aurinko-sanan ikä ja alkuperä ovat toistaiseksi hämärän peitossa. Lähisukukielistä ei ole voitu osoittaa etymologisia vastineita lainkaan. Toisaalta on voitu osoittaa, että auringolla on suomensukuisissa kielissä ollut muita vanhoja nimityksiä, esim. päivä ja kåjå, jonka johdoksiksi on selitetty suomen kajastaa ja kajo. Tältä kannalta arvioiden aurinko voisi olla nuori, mahdollisesti lainaperäinen sana. Kaikin puolin uskottavaa ja moitteetonta lainaetymologiaa ei kuitenkaan ole esitetty, vaikka sanaa joskus onkin arveltu balttilaisperäiseksi. Vertailukohdaksi on mainittu liettuan ausra 'aamurusko', josta...
Sanaristikoissa usein esiintyvä 'onea' on adjektiivi, joka Nykysuomen sanakirjan mukaan tarkoittaa kolkkoa, kaameaa, synkkää. Esim. Onean näköinen
mies. Suomen kielen etymologinen sanakirja antaa merkitykset ohut, hento (esim. nahka, lanka, ihminen); hyvin pieni ja laiha ; huono, vaivainen ; sairaan, surkastuneen, kummallisen, kolkon näköinen ; kamala, kammottava (olo).
Praliini on saanut nimensä ranskalaiselta marsalkka du Plessis-Praslinilta (1598–1675), jonka kokin Clement Lassagnen sanotaan keksineen sokerilla kuorruttamisen. Ranskassa praliini usein tarkoittaa pähkinöistä (lähinnä manteleista) ja karamellisoidusta sokerista tehtyä rouhetta, jota voi sirotella vaikka jäätelön tai jälkiruokien sekaan.
Praliinilla on myös muita merkityksiä. Belgialainen Jean Neuhaus II kehitteli 1910-luvulla täytesuklaan eli konvehdin, joita usein kutsutaan praliineiksi.
Etelä-Yhdysvalloissa praliini taas voi tarkoittaa pehmeää toffeeta muistuttavaa herkkua. Toisin kuin klassiseen ranskalaiseen praliiniin, tähän versioon tulee kermaa. Usein myös käytetään mantelin ja hasselpähkinän sijaan pekaanipähkinää...
1. Emme valitettavasti onnistuneet löytämään suomi-dari-sanakirjaa mistään Suomen kirjastosta. Todennäköistä siis on, että sellaista ei ole vielä tehtykään.
2. Välitimme kysymyksesi Helsingin yliopistolle, josta Petri Pohjanlehto,
Iranistiikan erikoistutkija, vastasi näin: "mainitsemasi kielet suhtautuvat toisiinsa hieman kuten suomenruotsi ja ruotsinruotsi: kirjoitettuna kielet näyttävät melko samalta, mutta ääntämyksessä on jonkin verran huomattaviakin eroja. Darinkielisellä henkilöllä ei ole suuria vaikeuksia ymmärtää farsinkielistä puhetta, samoin toisinpäin. Sen sijaan Afganistanissa darin ohella käytetty kieli, pashto, on aivan erillinen kielensä."
Suomennos löytyy "Iloisen laulajan kirjasta" (toimittanut Reino Hirviseppä). Kirjaan sisältyy laulu "Päivän sankari(-ttare-)lle". Laulu loppuu kertosäkeeseen joka on juuri "Ja må han leva...". Suomennos, jonka on tehnyt Palle, kuuluu "Ain' eläköön hän, ain' eläköön hän, ain' satavuotiaaksi hän eläköön, ain' eläköön hän, ain' eläköön hän, ain' satavuotiaaksi hän eläköön!"
"Iloisen laulajan kirjasta" on ilmestynyt neljä painosta välillä 1956 - 1975 niin että suomennos on levinnyt laajalle.
Anu on lyhennelmä nimestä Anna. Anna on kreikkalainen muoto hebrealaisesta sanasta hannah, joka merkitsee armoa.
Neitsyt Marian äidin nimi oli Anna.
Anna on kristikunnan eniten käytettyjä nimiä ja siitä on kymmenittäin muunnoksia. Anu on nimen karjalainen muunnos.
Uskonnonhistoriassa Anu -nimellä on aivan toinen merkitys: Anu oli muinaisten babylonialaisten taivaan, myrskyjen ja aaltojen jumala.
Lähde:
Lempiäinen, Pentti
Suuri etunimikirja,WSOY 1999
Helsingin kaupunginkirjasto on vastannut 14.2.2008(http://www.kysy.fi/kysymys/mika-se-se-hieveri-kun-henki-hieverissa):
Suomen murteiden sanakirjasta löytyi mahdollinen selitys: hieveröinen, hieverö. Hieveröinen tarkoittaa hintelää, heiveröistä.
Suomen kielelle tyypillinen alkusoinnuttelu - sanat alkavat samalla vokaalilla/vokaaleilla, konsonantilla tai konsonantilla ja vokaalilla - näkynee ilmaisussa henkihieverissä. Samantapaisia sanontoja ovat typötyhjä, täpötäysi, apposen auki, selko selällään jne. Näin kerrotaan, että joku on todella tyhjä tai täysi tai kuolemaisillaan, kuten henkihieverissä oleva olento on.
Suomisanakirja (http://www.suomisanakirja.fi/henkihieveriss%C3%A4):
henkihieverissä
hyvin heikkona, henkitoreissa,...
Kolmas osa The Perfect Hope on ilmestynyt vuonna 2012. Sarjaa Suomessa kustantavalta Gummerukselta kerrotaan, että käännös on luvassa alkuvuodesta 2014.
Paavo Cajanderin suomennos (ensimmäinen painos vuodelta 1897):
Miks sokeroitset tuota lukin jolkkaa,
Jok´on sun surmaseittiinsä jo saanut?
Hupakko! tappoveistäs itse hiot;
Mut kerran vierä kiroomaan mua kaipaat
Mujuista tuota kyssää, rupikonnaa.
Suomennos julkaistiin William Shakespearen Koottujen draamojen V osassa 1958; suomennos on muuttamaton - lukuun ottamatta sanaa tappoveitsi, joka on kirjoitettu isolla alkukirjaimella.
Matti Rossi suomennos (2004):
[Kuvakuningatar, vallan kuvitelma minun tuolillani,]
miksi sokeroit tuon myrkyn pullistaman lukin puheet,
olet joutunut sen verkkoon, ja sen myrkky tappaa;
hullu, hiot veistä joka surmaa sinut. Koittaa päivä,
jolloin huudat MargareetaA avuksesi kiroamaan
tuota kyssäselkää rupikonnaa....
Venäläinen säveltäjä Jevgeni Rodygin sävelsi Mihail Pilipenkon runon "Уральская рябинушка" eli "Uralskaja rjabinuška" vuonna 1953. Siitä tuli nopeasti hyvin suosittu, joten todennäköisesti se myös julkaistiin Neuvostoliitossa sekä nuottina että äänitteenä jo 1950-luvulla.
Suomessa laulu julkaistiin nuottina ja äänitteenä (Seija Järvinen solistina) vuonna 1961. Suomalaiset sanat kirjoitti Sauvo Puhtila eli Saukki salanimellä Veikko Vallas. Tuohon aikaa tämä ja monet muut venäläisten säveltäjien teokset esiintyivät meillä usein "kansanlauluina", koska Neuvostoliitto ei ollut liittynyt kaikkiin kansainvälisiin tekijänoikeussopimuksiin. Nykyään laulun säveltäjä on sentään saanut jo ansaintsemansa kunnian.
Heikki Poroila
Mustialan maatalousoppilaitoksen oppilasuhreista ilmestyi aikanaan muistokirja
Mustialan muistoja Suomen vapaussodan ajoilta. - Mustialan toveriliitto, 1923.
Se luettelee kaikkiaan 41 v. 1918 eri tavoin surmansa saanutta Mustialan oppilasta.
Näistä 6 oli entistä oppilasta, eikä heitä ole otettu huomioon seuraavassa eli jäljelle jää 35.
Näistä 35:stä oli
Maamiesopiston 1. vuosikurssin opiskelijoita 15
Maamiesopiston 2. vuosikurssin opiskelijoita 15
Karjanhoitajakoulun opiskelijoita 5
Taisteluissa kaatuneita oli 2 (molemmat 2. vuosikurssilta)
Helmikuussa oli 12 saanut surmansa yrittäessään eri teitä siirtyä valkoisten puolelle
Lähinnä lienee nyt kysymys niistä jäljelle jääneistä 21:stä, jotka Tammelan punakaarti oli pidättänyt 19.4. ja jotka...
Suomen kieli ei ole ainoa kieli, jossa persoonapronominit eivät eriydy sukupuolen mukaan. Tämä on leimallinen piirre myös muille uralilaisille kielille. Suomen tapaan esimerkiksi viron ja unkarin kielissä yksikön 3. persoonassa on vain yksi pronomini.
Sukupuolta erottelematon hän-pronomini löytyy myös turkin kielestä (ja turkkilaisista kielistä ylipäänsäkin), persiasta (farsi), läntisistä malaijilais-polynesialaisista kielistä (esim. indonesia, malaiji ja Filippiinien kansalliskieli tagalog l. pilipino), georgian kielestä (kartveli) ja bengalista. Myös maailman suurin isolaattikieli korea kuului pitkään tähän joukkoon, mutta nykykoreassa "geu" on tätä nykyä maskuliini, ja hän-pronominin feminiininen muoto muodostetaan -nyeo-jälkiliitteen...
Olet oikeassa, valtaosa Robin Hobbin tuotannosta sijoittuu samaan fantasiamaailmaan, joten jos haluat välttää juonipaljastuksia ja saada eniten irti kaikista Fitzin ja Narrin tarinan herkullisista juonenkäänteistä, kirjat kannattaa lukea seuraavassa järjestyksessä:
Näkijän taru (Farseer trilogy)
Salamurhaajan oppipoika
Kuninkaan salamurhaaja
Salamurhaajan taival
Elolaivat (Liveship traders trilogy)
Taikuuden laiva (Ship of Magic) ilmestyy suomeksi syksyllä 2024
The Mad Ship
Ship of Destiny
Lordi kultainen (Tawny man trilogy)
Narrin matka
Narrin palvelija
Narrin kohtalo
The Rain Wild Chronicles (ei suomennettu)
Dragon Keeper
Dragon Haven
City of Dragons
Blood of Dragons
Narri ja Näkijä...
Viktor Rydbergin Tonttu-runon on suomentanut Valter Juvan lisäksi Yrjö Jylhä.
Jylhän suomentamana Tonttu-runo löytyy esimerkiksi teoksesta
Runon pursi : maailmankirjallisuuden kertovaa runoutta.
3. painos. WSOY, 1980 (sivut 344-347).
Tämä teos löytyy Hämeenlinnan kaupunginkirjaston kokoelmista.
Jylhän suomentamana runo löytyy myös Urho Somerkiven kirjasta Neljäs lukukirja, jota on luettu kouluissa. Sitä ei löydy meidän kokoelmistamme mutta esimerkiksi Jyväskylän kaupunginkirjastosta se löytyy.
Kai-nimi juontaa juurensa roomalaisesta nimestä Caius ja sen kreikkalaisesta muodosta Gaius, jonka kuuluisin kantaja on ollut Rooman valtakunnan johtaja Gaius Julius Caesar. Caius-nimen alkuperä on mahdollisesti latinan verbissä 'gaudere', joka tarkoittaa riemuitsemista.
Lähde: Anne Saarikalle ja Johanna Suomalainen: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön, Gummerus 2007.
