Paljon on jo tehty
Ensin kehut! Suomalaiset kirjastot ovat hyvässä vauhdissa kestävän kehityksen edistämisessä.
On opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama Yleisten kirjastojen ympäristötietoisuus 2020-luvulle hanke ja siihen liittyen tämä Vihreä kirjasto -sivusto sekä seitsemän kumppanikirjastoa. Niiden omilla kotisivuilla minua viehätti erityisesti Oulun kaupunginkirjaston Kestävä kirjasto 2030-tiekartta, joka on rakennettu Agenda 2030 ympärille. Näiden hankkeiden lisäksi kirjastot laskevat myös hiilijalanjälkeään, ja yli 80 ilmastolukupiiriä on aloittanut kirjastoissa vuoden 2021 alussa – vain ottaakseni esille muutaman esimerkin hyvästä toiminnasta.
Lisäksi suomalainen kirjastomaailma on ollut aktiivinen kansainvälisen vihreän kirjaston luomisessa. ENSULIB eli Environment, Sustainability and Libraries, joka aloitti IFLA:n asiantuntijaryhmänä (SIG eli Special Interest Group) on nyt vakiinnuttanut asemansa ja on virallinen sektio. Onnittelut siitä! Erityisesti myös sektion puheenjohtajalle Harri Sahavirralle, joka on ollut yksi tämän ryhmän perustajista alusta alkaen. Toivottavasti suomalaiset kirjastot havahtuvat vähitellen osallistumaan vuosittain järjestettävään IFLA:n Green Library palkintokilpailuun.
Vielä riittää myös haasteita
Sitten haasteet! Ja juuri niihin aion paneutua tässä kirjoituksessani. Lisäksi innokkaana kansainvälisen toiminnan kannattajana, keskityn pääasiassa siihen näkökulmaan.Tarkastelen kansainvälisen kirjastokentän kestävän kehityksen näkymiä ja suomalaisten kirjastojen näkyvyyttä erityisesti kahden tärkeän järjestön IFLA:n ja EBLIDA:n näkökulmasta.
Helpoin ja hauskin tapa tutustua maailman kirjastoihin, on käyttää IFLA:n World Map of Libraries (WML), joka jakautuu kahteen erityiseen osaan. Toisesta saa faktoja kunkin maan kirjastoista, toinen keskittyy esittelemään SDG-tarinoita. Siis kuvaamaan kirjastojen hankkeita, jotka perustuvat YK:n vuonna 2015 hyväksymään Agenda 2030 Sustainable Development Goals raporttiin, jossa asetetut päämäärät on tarkoitus tavoittaa vuoteen 2030 mennessä.
Ei liene yllättävää, että Suomen kohdalla faktat kyllä löytyvät. Yllätys on se, että Suomesta ei ole mukana yhtäkään SDG-tarinaa. No, emme ole toki yksin samassa tilanteessa. Tarinoita ei löydy myöskään pohjoismaisista naapureistamme Ruotsista ja Norjasta – eikä monesta muustakaan maasta. Sama tilanne eli ei tarinoita Suomesta toistuu eurooppalaisten kirjastojen edunvalvontajärjestön EBLIDA:n toukokuussa 2020 julkaisemassa raportissa Sustainable Development Goals and Libraries.
Ymmärrän hyvin, että koronavuonna 2020 kirjastoilla on ollut paljon muutakin mietittävää kuin Agenda 2030:n asiat. Toisaalta IFLA:n tavoitteissa ja toiminnassa Agenda 2030:n eli SDG-näkökulmat ovat olleet esillä jo niiden hyväksymisvuodesta 2015 alkaen.
Miten tästä eteenpäin?
Miksi on tärkeää, että kirjastot tarttuvat myös Agenda 2030:n tavoitteiden toteuttamiseen? Itse näen, että ”vihreä kirjasto” ja Agenda 2030 täydentävät toisiaan, mutta että niiden tavoitteiden välillä on merkittävä ero. ”Vihreä kirjasto” painottuu ohjaamaan kirjastojen omia toimintoja kestävään kehitykseen, jota seurataan muun muassa hiilijalanjäljen laskemisella. Agenda 2030:n tavoitteet taas haastavat kirjastot toimimaan siten, että vaikutukset tukevat saavuttamaan toimintaympäristön kestävän kehityksen tavoitteita. Tätä kautta myös kirjastojen laajempi yhteiskunnallinen merkitys korostuu. Keskeistä on tällöin tarjota käyttäjille palveluita, joiden avulla voidaan edistää kestävän kehityksen päämääriä. Kumpaakin näkökulmaa tarvitaan, mutta nyt pitäisi painopisteen siirtyä Agendan suuntaan.
Miten tästä eteenpäin? Tarjolla on erilaisia työkaluja ja tukea. IFLA:lla on tarjolla maailman kirjastokartan (WML) lisäksi muun muassa Toolkit: Libraries, Development and the United Nations 2030 Agenda. EBLIDA jatkaa myös työtä kirjastojen tukemiseksi. Se on perustanut joulukuussa 2020 aiemman ELSA-työryhmän tilalle laajemman ryhmän ELSIA (European Libraries and Sustainable Development Implementation and Assessment) Expert Group, jonka tehtävänä on implementoida ja arvioida Agenda 2030 Euroopan kirjastoissa sekä luoda seurantamittareita kestävän kehityksen vaikutusten arvioimiseksi. Tähän työryhmään on Suomen kirjastoseuraa pyydetty nimeämään jäsen.
Tukea ja innostusta voi myös hakea kotimaisista lähteistä. Kirjastojen ympäristötietoisuus 2020 -luvulle hanke järjestää maaliskuussa kolme webinaaria teemana Ympäristötietoisuutta kirjastoihin. Lisätietoja webinaareista sekä aineistoja ja linkkejä, jotka auttavat löytämään omia ideoita omiin toimintaan ja hankkeisiin Kirjastot.fi Vihreä kirjasto -sivustolta.
Kannattaa myös seurata Suomen kirjastoseuran toimintaa, sillä seuran uudessa strategiassa 2021-2025 tärkeisiin tavoitteisiin kuuluu kohta ”Kirjastojen roolia ilmastonmuutoksen torjumisessa pitää vahvistaa”. Konkreettisina toimintoina seura nostaa esille lukutaidon edistämisen ja yhdenvertaisen tiedonsaannin. Lisäksi strategiassa luvataan: ”Teemme säännöllisesti Kirjastolehteen ja someen juttuja ilmastonmuutoksesta. Jaamme käytännön työkaluja ja ajatuksia siitä, miten kirjastot voivat osallistua ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön.
Tärkeä lähde on myös Valtioneuvoston selonteko kestävän kehityksen globaalista toimintaohjelmasta Agenda2030:sta lokakuulta 2020. Sieltä voi lukea, että Suomi on muiden pohjoismaiden rinnalla kansainvälisten kestävän kehityksen vertailujen kärjessä. Meidän vahvuuksiamme ovat osaaminen ja yhteiskunnan vakaus. Vahvistettavia asioita ovat yhteiskunnallisen osallisuuden ja yhdenvertaisuuden edistäminen.
Selonteossa todetaan, että Suomi on koulutuksen kärkimaa ja ”… kirjastopalvelujen käyttö on maailman huippua.” Erikseen mainitaan myös opetushallituksen Lukuliikehanke, jonka seurantaryhmään kuuluu monia kirjastoalan ihmisiä. Omissa hankkeissaan kirjastot voisivat mielestäni kuitenkin laajentaa näkökulmaansa esimerkiksi innovaatioiden ja aikuisten perustaitojen kehittämiseen liittyviin hankkeisiin.
Vähän leikillisesti voisi sanoa, että kirjastojen kannalta kestävä kehitys ei oikeastaan ole mitään mullistavasti uutta, sillä koko toimintammehan perustuu siihen. ”Kierrätystä jo vuodesta 1794” oli muistaakseni yksi sloganeista, kun suomalaiset yleiset kirjastot viettivät 200-vuotisjuhliaan vuonna 1994. Nyt on kuitenkin kysymys vakavammista ja isoimmista asioista, haasteista, joihin kirjastojenkin tulisi vastata. Eikä vain omilla kotimaisilla hankkeillaan, vaan nyt pitäisi aktivoitua myös kansainvälisesti.
Moni suomalainen kirjasto kuuluu jäsenenä IFLA:aan. EBLIDA:ssa suomalaisia jäseniä on vain viisi: kolme kirjastoalan järjestöä ja kaksi tieteellistä kirjastoa. Ei ole siis ihme, jos EBLIDA:n toimintaa ei seurata eikä tunneta. Juuri nyt ehkä kuitenkin kannattaisi kiinnittää huomiota EBLIDA:aan, joka esittelee kestävään kehitykseen liittyviä ajankohtaisia EU-hankkeita sekä nostaa esille hankkeiden rahoitusmahdollisuuksia. Toukokuussa 2020 EBLIDA on julkaissut raportin The European Structural and Investment Funds 2021-2027 : Funding Opportunities in Libraries. Joissakin maissa kirjastoseurat järjestävät webinaareja tukeakseen kirjastoja luomaan projekteja ja hakemaan rahoitusta EU:lta. Ehkä meilläkin tartutaan tähän asiaan, kunhan kuntavaalikampanjat ovat ohi!
Ensimmäiseksi näkyväksi tavoitteeksi esitän kuitenkin toivomuksen tai haasteen, että IFLA:n kirjastokartalle saataisiin muutama SDG-tarina Suomesta. Upeat suomalaiset kirjastot monine hienoine hankkeineen ovat mielestäni sen velkaa maailman muille kirjastoille – ja itselleen!
Maija Berndtson
Library Ranking Europe, co-founder
EBLIDA:n ELSA-ryhmän jäsen
