Viime vuosina ympäristöasiat ja ilmastonmuutos ovat olleet hyvin vahvasti esillä. Ihmiset haluavat tehdä vastuullisia valintoja, kunnat pyrkivät hiilineutraaliuteen, kaupungit raportoivat YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisesta ja nuoret tuntevat ilmastoahdistusta ja ovat ilmastolakossa.
Kyselytutkimus paljastaa kirjastojen ympäristötyön esteet
Kirjastot ovat vastuullisia toimijoita niin ekologisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikin – kirjasto on siis aina vastuullinen valinta ja kuntalaiselle varteenotettava tapa kasvattaa hiilikädenjälkeä eli omien tekojen positiivisia ympäristövaikutuksia. Kirjastot myös haluavat kehittyä ja parantaa toimintansa ympäristövaikutuksia. Jotkin asiat tuntuvat kuitenkin kirjastolaisten silmin ylitsepääsemättömiltä. Yleisten kirjastojen ympäristötietoisuus 2020-luvulle -hanke teetti kirjastoille kyselytutkimuksen, jossa kysyttiin mm. kirjastojen ympäristötyön suurimpia esteitä.
Tulokset voidaan tiivistää seuraaviin kommentteihin:
”Rehellisesti sanottuna en osaa sanoa, mitkä ovat keskeisimpiä ympäristövaikutuksia, koska minulla ei ole tietoa esim. siitä miten puhdasta kirjastossa käytetty energia ja sähkö on. Ja kyllähän kirjojen hankintakin on ympäristöä kuormittavaa, mutta toisaalta kirjastot itsessään säästävät luonnonvaroja.”
”Kirjastojen henkilökunta on valveutunutta ja lajittelee jätteet aina siltä osin kuin se on mahdollista (pääkirjastolla henkilökunta lajittelee kaiken oma-aloitteisesti, vaikkei esim. biojätteen keräystä ole vaan yksi työntekijä vie jätteen kompostoriinsa). Vanhat tilat ja tekniikka eivät varmasti ole ympäristöystävällisimmästä päästä, mutta niihin on vaikea vaikuttaa. Kirjojen muovitusta on vähennetty niin paljon kuin se on järkevää, muovittamalla kuitenkin lisätään kovalla kulutuksella olevien kirjojen käyttöikää.”
”Kirjastorakennusten vanha tekniikka ja teknisten asioiden ratkaisut. Koko kunnan pitää herätä ympäristövaikutuksiin, koska kirjastopalvelut ovat yksi osa palveluja.”
Suurin vastuu kirjastojen ympäristövaikutuksista on muualla kuin kirjastoilla itsellään
Kyselytutkimus vahvistaa oletuksen, että yleisten kirjastojen henkilökunta mieltää kirjastot ympäristötietoisiksi ja on itse valveutunutta käytännön ympäristöasioissa. Samalla hankkeen toteuttamissa kirjastojen hiilijalanjälkimittauksissa paljastui joitakin ongelmia:
- Suurin hiilijalanjälkeä kasvattava tekijä on energiankulutus, joka johtuu lähinnä vanhoista toimitiloista, valaistuksesta tai suurista tiloista.
- Toinen tunnustettu ympäristötekijä on aineiston muovitus, joka lisää muovin määrää, mutta vaikuttaa myös poistetun aineiston kierrätykseen.
- Aineistoilla, niiden elinkaarella ja kierrolla on myös ympäristövaikutuksia. Kirjastot hankkivat suuria määriä paperisia aineistoja ja erityisesti suuria nidemääriä suosituinta aineistoa, jolla on lyhyt elinkaari.
- Jätehuoltoa ei ole järjestetty tehokkaasti, ja lajittelumahdollisuudet ovat puutteellisia, jolloin mm. poistettu aineisto menee sekajätteeseen.
- Aineistoa kuljetetaan toimipisteestä toiseen, mutta logistiikalla on yllättävän vähän vaikutusta kirjastojen hiilijalanjälkeen.
Nämä tulokset eivät tulleet yllätyksenä kirjastojen henkilökunnalla, sillä kyselytutkimuksen mukaan suurimmat negatiiviset ympäristövaikutukset voi tiivistää kahteen pääkohtaan:
- Kirjastojen suurimmat ympäristövaikutukset johtuvat kiinteistöistä, mutta kirjastot itse eivät sanottavasti voi vaikuttaa kiinteistöä koskeviin päätöksiin – kirjastojen remonteista, sähkösopimuksista ja jätehuollosta päätetään kiinteistöhuollon tai kunnan tasolla. Kirjaston henkilökunnasta 46 % uskookin, että suurin este kirjastojen ympäristövaikutusten vähentämiselle on se, että päätökset tehdään jossain muualla, tai että joko rakennus tai tekniikka ovat vanhentuneita, eikä resursseja niiden korjaamiseen ole.
- Kirjastojen aineistot muodostavat toisen merkittävän ympäristötekijän – mutta näihin kirjastot voivat itse vaikuttaa: kirjastot voivat vähentää kirjamuovin käyttöä ja aineiston turhia kuljetuksia sekä parantaa aineistojen kiertoa ja pidentää elinkaarta.
Tutkimustulokset viittaavat siten siihen, että vastuu yleisten kirjastojen ympäristövaikutuksista jää suurelta osin isännöitsijöille, tilakeskuksilla ja kuntapäättäjille. Viesti kuntapäättäjille näin kunnallisvaalien alla onkin selvä: jos kunnan palveluiden ympäristövaikutuksia halutaan pienentää ja kansalliset hiilineutraaliustavoitteet aiotaan saavuttaa, on katse tarkennettava kunnan hallitsemien kiinteistöjen ja tekniikan kulutukseen ja kuntoon. Ne ovat merkittävässä roolissa hiilineutraaliuden tavoittelussa.
Toisaalta tuloksista käy ilmi, että myös kirjastojen on syytä miettiä toimintaansa uudelta näkökannalta. Kirjastoaineistot sekä aineistojen ja tavaroiden lainaus ovat hyviä esimerkkejä jakamis- ja kiertotaloudesta vähentäen osaltaan tarvetta omistaa kaikki käyttöhyödykkeet. Aineistoja on kuitenkin syytä tarkastella myös ympäristönäkökulmasta. Hankittaviin nidemääriin, aineiston muovitukseen ja poistokirjojen käsittelyyn voidaan vaikuttaa jokaisessa kirjastossa.
Kirjastojen ympäristötietoisuus -kyselyn tuloksiin
Kirjastojen hiilijajanjälkimittauksen tulokset (pdf)
Harri Sahavirta
Yleisten kirjastojen ympäristötietoisuus 2020-luvulle –hankkeen vetäjä