Aihetta lähestyttiin Sitran Megatrendien 2020 kautta kysymällä, kuinka paljon ne tulevat muuttamaan kirjastotyötä lähitulevaisuudessa. Näihin megatrendeihin kuuluu viisi kehityskulkua:
1) ekologisella jälleenrakennuksella on kiire
2) väestö ikääntyy ja monimuotoistuu
3) verkostomainen valta voimistuu
4) teknologia sulautuu kaikkeen
5) talousjärjestelmä etsii suuntaansa.
Kirjastojen antamista vastauksista muodostui kuva, joka on tavallaan luonteva, mutta myös melko yllättävä. Ovatko yleiset kirjastot kenties vaipuneet ruususen uneen ekologisen haasteen edessä?
Kukaan ei liene yllättynyt siitä, että teknologian kehittymisen ja digitalisaation arvioidaan vaikuttavan merkittävästi yleisten kirjastojen arkeen. Kun aineistot muuttuvat digitaalisiksi, niiden tuotanto ja jakelulogiikka muuttuvat, eikä ole varmaa, että kirjastot saisivat jalansijaa e-aineistojen uusissa jakeluverkostoissa. Äänikirjapalvelut saattavat muuttaa samalla tavalla kirjastojen asemaa ja pahimmassa tapauksessa saatamme jäädä kaupallisten toimijoiden jalkoihin. Tekniikan kehitys vaikuttaa myös työvälineisiin ja mm. tiedottamiseen. Tulevaisuudessa teemme eri tavalla töitä. Asiakkaat toimivat omatoimisesti automaateilla ja verkkokirjastossa, eivätkä kirjastovirkailijatkaan hoida kirjaston tiedottamista ilmoitustaulun avulla. Tässä suhteessa ollaan jo pitkällä, mutta pääpistettä ei ole näkyvissä.
Vastaavasti väestön ikääntyminen ja monimuotoistuminen on haaste kirjastoille. Vanheneva väestö tarvitsee uudenlaisia palveluja. Voimme olettaa, että tulevaisuudessa kirjastoissa asioi yhä suurempi määrä aktiivisia senioreita, joilla on paljon vapaa-aikaa. Samalla tarvitaan ehkä yhä enemmän hakeutuvia kirjastopalveluita niille, jotka eivät enää ole niin aktiivisia. Lisäksi kirjastojen palveluita ei voida enää räätälöidä vain valtaväestön tarpeita silmällä pitäen tai yhdelle yhtenäiselle kohderyhmälle, vaan palveluita täytyy suunnitella myös maahanmuuttajataustaisten ihmisten ja erilaisten vähemmistöjen tai erikoisryhmien tarpeisiin. Nämä ovat heterogeenistä porukkaa, mutta kaikilla senioreilla, naisilla tai miehilläkään ei ole samanlaisia tarpeita ja odotuksia kirjaston suhteen.
Verkostomainen valta ja suuntaansa etsivä talousjärjestelmä ovat megatrendeistä hieman abstrakteja, eikä välttämättä ole selvää mihin ne viittaavat. Kirjastoissa on kuitenkin sisäistetty, että talous on merkittävä tekijä – etsi se sitten suuntaansa mistä tahansa. Samoin pätee valtaan – kunnan valtarakenteet vaikuttavat hyvin paljon palveluun, jota rahoitetaan verotuloilla. Jos kunnan talous etsii uutta nousua pohjalta tai valtaverkostot muuttuvat radikaalisti, vaikutukset kirjastoon saattavat olla dramaattisia.
Yleisissä kirjastoissa tunnistetaan nämä kriittiset muutostekijät, mutta ympäristötekijöiden asenne on toinen – vain vajaa neljännes vastaajista piti ympäristöön liittyvää megatrendiä merkittävänä muutostekijänä. Tämä näyttää viittaavan siihen, ettei ympäristöhaasteiden ajatella vaikuttavan kirjaston toimintaan enempää kuin muuhunkaan yhteiskuntaan. Oletus lienee, että kirjastot tarjoavat ympäristöön liittyviä aineistoja siinä mittakaavassa kuin niitä tuotetaan tai niille on kysyntää. Tämän ohella kirjastoissa lajitellaan ja säästetään energiaa kuten kaikkialla muuallakin. Kirjasto pyrkii kohti pienempiä päästöjä ja hiilineutraaliutta samaa tahtia kunnan muiden toimijoiden kanssa. Ehkä kirjastoissa uskotaan, että kirjasto ajelehtii ympäristötietoiseen valtavirran mukana, mutta ilman että mikään muuttuisi perinpohjaisesti.
Tämä on tavallaan luonteva asenne – sillä jos kirjastoilla olisi suuret päästöt tai jos kirjastot tuottaisivat vaarallisia jätteitä, tilanne olisi aivan toinen ja vaadittaisi suuria ja pikaisia muutoksia. Kirjastot ovat kuitenkin kierrättäneet aineistoja jo vuosisatojen ajan, joten meiltä ei vaadita suuria tekoja ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Ympäristöteot eivät tosin kosketa vain ilmastonmuutosta, vaan myös muovia merissä, luonnon diversiteettiä, puhdasta ilmaa ja vesistöjä sekä ympäristötunteita – mutta näitäkään kirjasto ei tuhoa. Oletus tuntuu olevan, että jos kirjasto ei tuhoa ympäristöä, kirjasto on automaattisesti rakentamassa parempaa tulevaisuutta.
Jakamistaloutta, hiilikädenjälkeä sekä uusia ympäristötyökaluja
Kirjastoja voisi kuitenkin patistella ottamaan aktiivisemman roolin, sillä ympäristötietoisuus ei ole vain päästöjen vähentämistä ja hiilijalanjäljen pienentämistä, vaan myös hiilikädenjäljen kasvattamista, vastuullisuutta ja uusien työkalujen käyttöönottoa. Uudenlaista ajattelua ja ratkaisuja, uutta taloutta. Voisimmeko ehkä olettaa, että kyselyn vastaajat katsoivat suuntaansa etsivän talousjärjestelmän olevan niin merkittävä tekijä kirjastoille, koska olemme menossa kohti kierto- ja jakamistaloutta, jolloin kirjastojen rooli vahvistuu. Kaikki eivät taida ajatella näin, sillä jakamistalous on Sitran määritelmän mukaan:
Uusi taloudellinen ajattelutapa, jossa mahdollisuus käyttää tavaroita ja palveluita on tärkeämpää kuin niiden omistaminen. Erilaiset digitaaliset alustat ja sovellukset, kuten naapureiden apua ja tavaroita välittävä Nappi Naapuri, mahdollistavat sen toteuttamista käytännössä.
Miksi Sitran määritelmässä puhutaan uusista alustoista, eikä kirjastoista? Olisiko tämä heikko signaali jostain? Olemmeko kirjastoissa aidosti omaksuneet kierto- ja jakamistalouden – riittääkö jatkossa, että jaamme aineistoja, tiloja ja työ- ja harrastusvälineitä? Jos vastaus on myönteinen, teemmekö jakamisen tehokkaasti? Tiedostammeko olevamme jakamistalouden edelläkävijä – kehitämmekö systemaattisesti mm. tavaralainausta? Jos vastaus on kielteinen, täytyy kysyä, mitä muuta voisimme tehdä?
Yleiset kirjastot ovat vastuullisia toimijoita. Suomessa teemme tärkeää työtä lasten, nuorten ja senioreiden kanssa, edistämme lukemista, tarjoamme turvallista tilaa ja tukea digitalisaatiossa. Lisäksi kirjastojen perustehtävään ja jakamistalouteen yhdistyisivät luontevasti oppimiskeskukset. Voisiko nämä yhdistää jakamistalouteen ja ympäristötietoisuuteen? Voisimmeko ajatella uudenlaista ympäristötyötä, jota kirjastot pyörittäisivät?
Yksi suuri ympäristöhaaste on hävikkiruoka – ruokaa menee roskiin luvattoman paljon. Miksi emme siis kirjastoissa järjestäisi Marttojen kanssa valistussarjaa: hyvää, edullista, kotimaista ja terveellistä ruokaa – miten hyödynnän kotimaiset raaka-aineet ja ruuanjäämät. Ympäristönäkökulman tähän tuovat ruuan kuljetukset, puhtaus ja hävikki – mutta samalla kirjasto voisi tehdä oman osansa ruokajonojen lyhentämiseksi. Ideaa voisi tietysti kehitellä pidemmällekin. USA jotkut kirjastot jakavat lähialueen maanviljelijöiden ylijäämäsatoa vähävaraisille.
Jakamistalouden hengessä tämäkin idea pitäisi tietysti jakaa ja toteuttaa yhdessä – vain niin saamme näkyvyyttä ja vaikuttavuutta kirjastojen ympäristötyölle.
Tutustu Kirjastojen ympäristötietoisuus -kyselyyn
Harri Sahavirta
Yleisten kirjastojen ympäristötietoisuus 2020-luvulle hanke
hankejohtaja
Kirjastonjohtaja
Arabianrannan ja Vallilan kirjastot
Helsingin kaupunginkirjasto
Harri.Sahavirta(at)hel.fi