Jarkko Rikkilä: E-kirjasto on yksi suurimmista asioista kirjastokentällä pitkään aikaan

”Halleluja tätä on odotettu”, sanoo Lempäälän kirjastopäällikkö Jarkko Rikkilä, kun häneltä kysyy ajatuksia kuntien yhteisestä e-kirjastosta.

Vastauksesta voi hyvin päätellä, että Rikkilä on yhteistyön ja yhteisen tekemisen kannalla ja sitä hän omienkin sanojensa mukaan onkin. Noin 17 vuotta kirjastoalalla työskennellyt Rikkilä on jo pidempään pohtinut sitä, miksi yleiset kirjastot eivät tee enemmänkin asioita yhdessä. E-kirjasto vastaa osaltaan tähän pohdintaan. 

”Yhteinen e-kirjasto on yksi suurimmista asioista, mitä kirjastokentällä on tapahtunut pitkään aikaan. Suomen kokoisessa maassa ei kannata tehdä tämmöisiä asioita yksin. On välttämätöntä, että kirjastot pysyvät asiakkaiden kulutustottumusten pyörteissä. Elintärkeää on, että meillä on uskottava, kansallisesti ratkaistu ja luotettava e-kirjastopalvelu asiakkaiden käytössä. Oman kunnan asukkailla on oltava samat mahdollisuudet kuin muillakin on. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat tärkeitä”, hän sanoo.

Jarkko Rikkilä seisoo viherseinän edessä
Jarkko Rikkilä on Lempäälän kirjastopäällikkö.

Lempäälä on osa PIKI-kirjastokimppaa. Lempäälä on lähtökohtaisesti mukana niissä asioissa, joihin PIKI-kimppa päättää lähteä mukaan. Rikkilällä on vahva käsitys siitä, että PIKI-kimppa on lähdössä mukaan yhteiseen e-kirjastoon. 

Rikkilän mukaan 2024 avattava yhteinen e-kirjasto on sinnikkyyden ja sitkeyden työnäyte. 

”Yhteisen e-kirjaston rakentaminen ei ole ollut helppoa ja se on vaatinut sisukkuutta. Onneksi meillä on ollut maan parhaat tekijät tekemässä sitä e-kirjastohankkeessa”, hän kehuu ja kiittää e-kirjastohankkeen projektiryhmän monipuolista osaamista.

Haasteitakin Rikkilä näkee ja ne liittyvät ennen kaikkea ylimenovaiheen kustannuksiin. Lempäälässäkin on arvioitu voimassa olevien sopimusten kestoja ja pohdittu sitä, millaista e-aineistoa asiakkaille jatkossa tarjotaan yhteisen e-kirjaston tarjonnan lisäksi. Myös se on haastavaa, että yhteisestä e-kirjastosta on pakko puhua vielä hieman tunnustellen, koska aivan varmaa tietoa esimerkiksi sisältöjen määrästä ei vielä tässä vaiheessa ole. Rikkilä kuitenkin uskoo, että parin kolmen vuoden jälkeen kukaan ei enää muista mitään ylimenovaihetta edes olleen.

”E-aineistojen markkinoinnissa kirjastoilla on aina tekemistä. Siihen meidän täytyy panostaa ja se on jokaisen kirjaston tehtävä. Yhteinen e-kirjasto tarjoaa varmasti markkinoinnin tueksi ratkaisuja. Jatkossa meidän ei enää tarvitse markkinoida e-aineistoja niitä tuottavien yritysten nimillä, vaan voimme markkinoida suoraan e-kirjastoa”, Rikkilä pohtii.

Lempäälässäkin näkyy selvästi se, että kuntalaisten odotukset kirjastopalveluille ovat nousseet. Ne elävät käsi kädessä verkkopalveluiden ja muun digitalisaation kehityksen kanssa. Ihmiset ovat tottuneet käyttämään kaupallisia e- ja äänikirjapalveluita ja e-aineistoa osataan kysyä myös kirjastosta. 

Rikkilä näkee, että tällä hetkellä kirja-alalla ollaan suunnilleen samassa tilanteessa kuin musiikkialalla oltiin noin parikymmentä vuotta sitten. Silloin CD-levyjä vielä lainattiin kirjastoista ahkerasti, nyt musiikkia kuunnellaan enimmäkseen suoratoistopalveluista.

”Arvelen, että painettua kirjaa käytetään noin 15–20 vuotta vielä nykyisellä volyymilla, mutta ennustan, että sen jälkeen painetun kirjan käyttö on tietyssä mielessä uhattuna. Tietoa ja tarinoita voi kuitenkin välittää muillakin alustoilla kuin painetulla tekstillä. E-kirjasto tulee nyt juuri oikeaan aikaan”, hän sanoo. 

E-aineistojen saatavuus kirjastoille puhuttaa. Kaikki kustantajat eivät myy julkaisemiaan e- tai äänikirjoja ollenkaan kirjastoille. Rikkilä kuitenkin uskoo, että ennen pitkää ja ajan kuluessa asiat tulevat loksahtamaan paikoilleen.

”Asiakkaat ohjaavat tietyssä mielessä kustantajienkin näkemyksiä. Kuluttajien käyttäytymisen muutokset ja aineistojen digitalisoituminen on väistämätön suunta, johon ollaan menossa. Asiakkaat määrittelevät kyllä sitten sen, missä muodossa sisältöjä kulutetaan. Meille on vielä sukupolvia, jotka lukevat vain painettuja kirjoja, mutta 15–20 vuoden kuluttua maisema voi olla hyvinkin erilainen”, Rikkilä sanoo. 

Jarkko Rikkilä toivoo, että yhteinen e-kirjasto lisää yhteistyötä kirjastokentällä entisestään.

”Toivoisin, että yhteinen e-kirjasto kannustaa yleisiä kirjastoja tekemään myös muita asioita yhdessä. Me olemme yhteisellä asialla ja voisimme miettiä paljon enemmänkin yhdessä tekemistä esimerkiksi kirjaston peruspalvelujen, tapahtumien, kokoelmien ja asiakaspalvelun ratkaisujen suhteen.”

Tämä kirjoitus on osa e-kirjastohankkeen juttusarjaa. E-kirjastohanke julkaisee eri kuntien ja kirjastokimppojen edustajien ajatuksia yhteiseen e-kirjastoon liittymisestä.   

Teksti: Marjo Haatainen / e-kirjastohanke