(Tämän vierailijablogauksen on laatinut Oodin Laura Värri, ja se on alunperin julkaistu Helmet.fi-sivustolla)
Sateenkaarevaa pelattavaa kirjastosta
Tähän artikkeliin on koottu muutamia Helmet-kirjaston kokoelmista löytyviä videopelejä, jotka käsittelevät positiivisella tavalla LGBTQIA+-teemoja. Kaikki nämä ovat isojen pelitalojen julkaisuja ja voivat toimia omien genrejensä suunnannäyttäjinä sille, miten normeja voidaan peleissä rikkoa ja miten vähemmistöistä voidaan puhua kunnioittavaan, tasa-arvoiseen tapaan myös videopelien tarinankerronnassa.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä on videopeleissä käsitelty jo 80-luvulta asti, mutta vielä nykyäänkin isoissa pelijulkaisuissa valitettavan usein vain sivulauseessa, jos ollenkaan. Asenteet kuitenkin onneksi ovat muuttumassa. Nykyään esimerkiksi länsimaisissa roolipeleissä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että vaikkapa romanssivaihtoehdoissa on edustettuna sekä samaa että eri sukupuolta olevat parit.
Dragon Age: Inquisition
BioWare on pelitalo, jonka tapaa käsitellä erilaisia vähemmistöjä on syystäkin kehuttu jo pitkään. Dragon Age: Inquisition on BioWaren roolipelisarjan kolmas osa, joka toimii myös itsenäisenä kokonaisuutenaan. Tarina ja maailma ovat monella tapaa hyvin perinteistä miekka ja magia –fantasiaa lohikäärmeineen, velhoineen, haltioineen ja kääpiöineen. Päähenkilö on muistinsa menettänyt hahmo, joka herää kummallinen vihreä merkki kädessään, ja samalla taivaalla on repeämä, josta tulvii tuhatpäin demoneja. Päähenkilön tehtävänä on nousta sankariksi ja pelastaa maailma pahiksilta. Juonikin on siis melko suoraviivaista ja perinteistä fantasiaa. Pelitapoja kuitenkin on monia, jonka vuoksi Dragon Age: Inquisitionilla on iso uudelleenpelausarvo.
Matkaan taistelussa pahaa vastaan liittyy monipuolinen joukko hahmoja. Yksi isohko osa peliä on myös päähenkilön ihmissuhteet muihin hahmoihin, ja myös romanssit ovat mahdollisia, joskin täysin vapaaehtoisia. Pelissä esitetään rohkeasti ilman epämääräisyyttä ja tulkinnanvaraa myös romansseja saman sukupuolen välillä ja ne ovat samalla viivalla kuin muutkin pelin ihmissuhteet.
Dragon Age –pelisarja käsittelee fantasiamaailman kautta myös monia oikean elämän vaikeita asioita ja ottaa rohkeasti kantaa erilaisiin itsemääräämisoikeuteen, tasa-arvoon ja vähemmistöjen kohteluun liittyviin seikkoihin.
Nier Replicant
Alun perin PlayStation 3:lle julkaistu japanilainen toimintaroolipeli jäi ilmestyessään melko vähälle huomiolle. Suurempaan suosioon vasta myöhemmin noussut peli on juuri remasteroitu PlayStation 4:lle. Peli on tarina- ja hahmovetoista dystooppista scifin ja fantasian sekoitusta. Nier Replicant sijoittuu yli tuhannen vuoden päähän tulevaisuuteen, jossa päähenkilö elelee melko alkeellista elämää rauhallisessa pikkukylässä luonnon keskellä. Entisaikojen teknologisesta kehityksestä muistuttavat raunioituneet tehtaat ja vihamieliset robotit. Ja niissäkään ei ole tarpeeksi, kun aggressiiviset shade-olennot vievät ihmiskunnan rippeiltä elintilaa entisestään.
Tarina polkaistaan käyntiin, kun pelin päähenkilö lähtee etsimään parannuskeinoa kuolemansairaalle siskolleen kaverinaan mystinen puhuva kirja. Perinteisistä japanilaisista roolipeleistä eroten pääjuoni ei ole pelastaa koko maailma tuhoa haluavalta puolijumalalta, vaan keskiössä on isoveljen epätoivoinen yritys pelastaa siskonsa henki.
Nier Replicant on ehkä pelimekaniikoiltaan ja grafiikoiltaan vähän vanhentunut, mutta musiikki, miljöö, yleinen tunnelma ja rohkeat valinnat tarinankerronnassa tekevät siitä ikimuistoisen kokemuksen. Silti ehkä kaikkein tärkeimmässä roolissa ovat hyvin kirjoitetut hahmot ja heidän väliset suhteensa. Tarinaan on osattu valita todella monipuolinen, joskin pieni hahmokaarti, joista jokaisen oma henkilökohtainen tarina on kauniisti kirjoitettu. Kolmesta päähenkilöstä peräti kaksi kuuluvat seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön: homoseksuaali Emil sekä intersukupuolinen Kainé. Kumpikin hahmo on kirjoitettu kunnioittavasti ja hyvin, karikatyyreja ja stereotypioita välttäen.
Vinkkinä loppuun, että peli kannattaa ehdottomasti pelata japanilaisella ääninäyttelyllä.
The Sims –pelisarja
Simulaatiopelisarja The Sims on ilmestymisestään lähtien ollut yksi kaikkein aikojen suosituimmista videopeleistä. Oikeata elämää jäljittelevässä pelissä luodaan hahmo tai vaikka kokonainen perhe, ja sen jälkeen peliä voi pelata juuri niin kuin itse haluaa. Ideana on enemmän tai vähemmän todenmukainen elämäsimulaatio, eräänlainen ”digitaalinen nukkekoti”, jossa pelaaja päättää, minkälaista elämää haluaa hahmojensa elävän. Sims on ollut aikaansa ja maailmaa edellä: ennen kuin juuri missään maailmassa oli voimassa tasa-arvoinen avioliittolaki, oli se itsestäänselvyys Sims-universumissa. Pelisarjan ensimmäinen osa ilmestyi jo vuonna 2000, ja siihen aikaan oli rohkea veto sisällyttää pelin maailmaan myös samaa sukupuolta olevia pareja.
Nyt jo neljänteen osaan ehtinyt pelimammutti on viime vuosina parantanut pelin inklusiivisuutta jo hahmonluontivaiheessa ja esimerkiksi poistanut turhan miehet-naiset-jaottelun vaatteista, hiuksista ja asusteista. Vaikka parannettavaa vielä olisi, niin myös transsukupuolisia on pyritty huomioimaan hahmonluonnissa ja sukupuolen määrittelyssä paremmin.
The Sims on toiminut monille paikkana, jossa voi tutustua omaan sukupuoleen ja seksuaalisuuteen turvallisesti ja omin ehdoin, ja on siksi saanut paljon kiitosta. Siksi monella toiveena onkin, että tulevaisuudessa peli olisi vielä entistäkin inklusiivisempi myös vähemmistöjen vähemmistöjä kohtaan.
The Last of Us Part II
Zombie-maailmanlopun jälkeisiin Yhdysvaltoihin sijoittuva toiminta-/selviytymiskauhupeli The Last of Us Part II jatkaa ensimmäisen osan tarinaa neljä vuotta myöhemmin. Teini-ikäinen Ellie on kasvanut nuoreksi aikuiseksi ja siirtynyt päähenkilön rooliin. Juonessa tapahtuu useitakin yllättäviä käänteitä, jonka takia siitä on vaikea kertoa mitään ilman, että paljastaa liikaa. On parempi kokea tarina ja sen hahmot itse.
Sillä juuri tarina- ja hahmovetoinen peli The Last of Us on, ei suinkaan mikään aivoton zombiemäiskintä. Koko peli on täynnä hyvin kirjoitettuja, realistisia, ihan tavallisia ihmisiä vahvuuksineen ja heikkouksineen. Pelissä ei ole mitään absoluuttinen hyvä ja absoluuttinen paha –asetelmaa, koska sellaista harvemmin on oikeassakaan elämässä. Peli ennemmin pyrkii näyttämään, että tässä synkässä post-apokalyptisessä maailmassa kukaan tuskin on oikeassa tai väärässä yrittäessään selviytyä, ja että monessa tarinassa on kaksi puolta.
On virkistävää, että päähenkilöksi on valittu nuori nainen, joka on vahva omalla tavallaan ja pystyy pitämään puolensa. Samalla The Last of Us II on kenties ensimmäinen tämän kokoluokan peli, jossa päähenkilö on avoimesti ja yksiselitteisesti homoseksuaali. On hienoa, että pelintekijät ovat tehneet tällaisen valinnan, vaikka jo ennen ilmestymistään peli herätti paljon keskustelua ja paikoin todella rajua vastustusta. Toisaalta monet rohkeat valinnat pelin kanssa kannattivat, sillä The Last of Us II kahmi ilmestyttyään valtavat määrät palkintoja sekä tuomareilta että yleisöäänestyksissä.
-Laura / Oodi