YLE:n minä-sanaa koskevassa jutussa sanotaan, että minä-sana on yksi suomen kielen vanhimpia sanoja. Metityttää kuitenkin, voiko olla pelkkää sattumaa, että…

Kysytty

YLE:n minä-sanaa koskevassa jutussa sanotaan, että minä-sana on yksi suomen kielen vanhimpia sanoja. Metityttää kuitenkin, voiko olla pelkkää sattumaa, että monissa indoeurooppalaisissa kielissä on hyvin samankaltaisia minun-sanaa tarkoittavia sanoja, esim. ruotsissa "min", englannissa "me", "my" ja "mine", saksassa "mein", venäjässä "menja", puolassa "mnie". Onko minä tai minun-sana kuitenkin vanhaa lainaa indoeurooppalaisista kielistä, tai päinvastoin?

Vastaus

Vastattu
Päivitetty

Kaisa Häkkisen laatimassa Nykysuomen etymologinen sanakirja -teoksessa minä-sanan todetaan myös olevan ikivanha. Etymologisia vastineita on esitetty kaikista uralilaisista kielistä. "Samantyyppisiä persoonapronomineja on myös muissa kielikunnissa, mm. indoeurooppalaisissa ja altailaisissa kielissä. Eräät tutkijat ovat pitäneet tätä todisteena kielikuntien välisestä alkusukulaisuudesta, mutta todennäköisempää on, että kysymys on eräänlaisesta äänesymboliikasta: m-konsonantti on foneettisilta ominaisuuksiltaan "sisäänpäin", siis puhujaan itseensä viittaava. Sen sijaan toiseen persoonan pronominit sisältävät useimmiten dentaalisia, "ulospäin" eli kuulijaan viittaavia äänteitä, joita ovat esim. t, n ja s."

Kotuksen verkkosivuilla "Oudot asemot" -artikkelissa yhtäläisyyksien arvellaan niin ikään perustuvan äännesymboliikkaan:

"Myös ensimmäisen ja toisen persoonan yhteisistä aineksista löytyy siinä määrin yhtäläisyyksiä indoeurooppalaisiin kieliin, että niiden on ajateltu osoittavan jopa näiden kahden suuren kielikunnan yhteistä alkuperää. Persoonapronominien lainautumista kielestä tai kielikunnasta toiseen ei ole yleensä pidetty todennäköisenä. Yhtäläisyyksiä voitaisiin selittää yleisellä äännesymboliikalla. Se että ensimmäiseen persoonaan viitataan m-alkuisilla sanoilla, voisi kuvastaa sitä, että tiukasti huulet yhdessä lausuttava äänne viittaisi puhujaan itseensä. Huomionarvoista on, että turkkilaiskielissäkin tässä tehtävässä on samoin artikuloitava b-äänne (ben ’minä’)."

https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit_artikkelit_ja_esitelmat/kieli-ikkuna_…

Nykysuomen etymologinen sanakirja / Kaisa Häkkinen (WSOY, 2004)

 

1 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
Asiasanat
 
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä se kysymyslomakkeen kautta.

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.