Vuosia etsinyt tuloksetta tietoa, että kuka kirjoittanut runon Haaralan Suutarista. Epäilen Lauri Pohjanpäätä, mutta en ole varma. Hänen tuotannostaan en ole löytänyt. Äitini tätä aina lapsuudessani lausui ulkoa. Menee suunnilleen näin:
HAARALAN SUUTARI
Joulu oli lähellä ja illat oli pitkät.
Meillä oli Haaralan suutari työssä.
Haarlan suutari on äkeä ukko,
paljon ei häneltä kysyä auta.
Joskus vain, hyvin harvoi virkoin,
että mikäs se on tuo särmikäs rauta?
Sitten tuli kaikista ihanin päivä!
Suutari sanoi: Istupas tuolille Lauri-poika,
niin otan saappaan mitan sulta!
Aivan ilosta tärisi jalka.
Suutari mittas ja merkkejä rasti.
Kuinkahan pitkät varret pantais,
pantaisko ihan polvihin asti?
Kyllä tuli varret huikean pitkät,
muutenkin kylliksi kauniinlaiset.
Pian ne siitä jo valmiiksi saivat
ja loppuivat minulta katsomisvaivat.
Vaan ei toki vielä jalkaan ne jouda,
joulukirkkoon pannaan ne vasta.
Sitten kun kirkkotietä kotia kohti tultiin,
en minä enää mieltäni malta.
Kun Ollilla vain oli nappikengät,
sanoin minä isälle peitteen alta.
Vastaus
Runo on nimeltään Laurin saappaat ja sen on kirjoittanut enemmän urheilumiehenä kuin runoilijana tunnettu Lauri "Tahko" Pihkala. Pihkala oli innokas kirjoittaja ja hän tuotti aktiiviuransa aikana melkoisen määrän liikunta-aiheisia tekstejä. Kauko Kare tekee Pihkalan kirjailijanlaadusta eloisasti selkoa kirjassaan Tahko Pihkala, legenda jo eläessään (WSOY, 1975), mutta hänkään ei juuri puutu Tahkon syrjähyppyihin kaunokirjallisuuden puolelle - toteaapa vain, että jos olosuhteet eivät olisi suunnanneet Pihkalan uraa urheiluun, hänestä olisi hyvinkin saattanut tulla vaikkapa runoilija.
Laurin saappaat, harvinainen tyylinäyte Tahko Pihkalan runoilijantyöstä, on ilmestynyt ainakin yhdessä 30- ja 40-luvuilla käytössä olleessa kansakoulun lukukirjasarjan teoksessa (Lukukirja. IV, Yläkoulun alaluokkain toinen vuorokurssi. WSOY, 1935). Sen mahdollista alkuperäistä lähdettä en valitettavasti onnistunut jäljittämään.
Kommentoi vastausta