Vuonna 1918 Forssassa ja Mustialan maatalousoppilaitoksessa punaiset vangitsivat ja teloittivat useita nuoria miehiä. Onko lukumäärä tiedossa ja mitkä olivat…

Mustialan maatalousoppilaitoksen oppilasuhreista ilmestyi aikanaan muistokirja

Mustialan muistoja Suomen vapaussodan ajoilta. - Mustialan toveriliitto, 1923.

Se luettelee kaikkiaan 41 v. 1918 eri tavoin surmansa saanutta Mustialan oppilasta.
Näistä 6 oli entistä oppilasta, eikä heitä ole otettu huomioon seuraavassa eli jäljelle jää 35.

Näistä 35:stä oli
Maamiesopiston 1. vuosikurssin opiskelijoita 15
Maamiesopiston 2. vuosikurssin opiskelijoita 15
Karjanhoitajakoulun opiskelijoita 5
Taisteluissa kaatuneita oli 2 (molemmat 2. vuosikurssilta)
Helmikuussa oli 12 saanut surmansa yrittäessään eri teitä siirtyä valkoisten puolelle

Lähinnä lienee nyt kysymys niistä jäljelle jääneistä 21:stä, jotka Tammelan punakaarti oli pidättänyt 19.4. ja jotka murhattiin seuraavana päivänä junamatkalla Toijalasta Riihimäelle (itse asiassa kaksi kuoli hieman myöhemmin haavoihinsa).

Edelliset luvut on saatu laskemalla yllä mainitun kirjan luettelosta.

Suomen sotasurmat 1914-1922 -projekti on laatinut täydellisyyttä tavoittelevan luettelon sodan uhreista, se on luettavissa osoitteessa http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main.
Sotaprojektin henkilöluettelo ei tunne kolmea kirjan mainitsemista eli 18 on ainakin varmaksi katsottavaa. Tosin on vaikea kuvitella, että muistokirjassa (joka ilmestyi viisi vuotta jälkeen tapahtumien) olisi lueteltu nimeltä mainiten olemattomia uhreja.

Risto Peltovuoren kirjoittama

Forssan historia. - Forssan kaupunki, 1993

antaa (s. 238) surmattujen luvuksi 23 oppilasta.

Punaisten täkäläisiä henkilötappioita on yksityiskohtaisesti selvitellyt Tauno Tukkinen kirjassaan

"Mäkeen, mäkeen vaan!" : punaisten henkilötappiot Forssassa, Jokioisissa ja Tammelassa 1918. - Tekijä, 2001.

Hän mainitsee, että junakuljetukseen aikana murhattuja Mustialan oppilaita oli yli 20.

Eeva Ojala on teoksessaan

Tammelan historia 2 : Venäjänvallan alusta nykyaikaan. - Tammelan kunta 1983.

päätynyt lukuun 22 (s. 256).

Suomen Kuvalehti julkaisi melko tuoreeltaan jo v. 1918 (lehdessä ilmestymispäivä 28.9.) muistoaukeaman uhreista (s. 492-493), jossa on kuvat 27 henkilöstä. Lehti ei liene kuitenkaan ollut täysin selvillä tapauksen yksityiskohdista, koska se mainitsee verilöylyn tapahtumapäiväksi 28.4. eli kahdeksan päivää liian myöhäisen ajankohdan.

Näyttää siis siltä, että täsmällistä lukua ei löydy. Luultavasti 17 kuitenkin on liian pieni.

Sekä Peltovuori että Tukkinen korostavat, että Mustialan opiskelijoiden kohtalo herätti suurta järkytystä ja katkeruutta (Suomen Kuvalehti 28.9.1918 s. 493: "inhottavimpia kapinallisten toimeenpanemia joukkomurhia"). Osaton se ei liene sille tosiasialle, että sotasurmaprojektin mukaan Tammela (Forssa mukaanlukien) sijoittuu sotauhrien määrällisessä tilastossa lukemalla 472 Suomen kuudenneksi kunnaksi (mukana tässä ovat molempien puolien kuolleet, myöskin taisteluissa kaatuneet). Tammelalaisten punaisten henkilönmenetyksiksi Peltovuori esittää - seuraten sosiaalidemokraattisen piiritoimikunnan v. 1923-1924 toimeenpanemaa laskentaa - 339, joista 87 kuoli vankilassa tai heti sieltä päästyään, 163 teloitettiin tai murhattiin, 50 kaatui taisteluissa ja 39 katosi.

Jälkiselvittelyjä käsittelee perusteellisimmin Tauno Tukkinen (yllä mainittu teos). Hän on myös laskenut kuolleiden punaisten määriä ja esittää heistä luettelon.
Tukkisen mukaan Tammelan (Forssan mukaan lukien) kuolleiden punaisten kokonaismäärä oli 463, joista kaatuneita oli 100, ammuttuja 196, kadonneita 29 ja vankileirillä kuolleita 138.
Missä määrin näissä rankaisutoimissa vedottiin nimenomaan Mustialan opiskelijoiden murhiin, on vaikea sanoa. Mustialan muistoja- kirja ilmoittaa pidätyksen suorittajien johtajaksi Mustialan punakaartin esikuntapäällikön Juho Aaltosen (s. 43). Hän lienee sama mies kuin sotasurmaprojektin nettiluettelon ja Tukkisen (s. 39) mainitsema v. 1874 syntynyt Johannes Aaltonen. Aaltonen ainakin teloitettiin jo 10.5.1918. Paikalliset punakaartilaiset olivat kyllä suorittaneet pidätyksen 19.4. mutta heidän tarkoituksenaan oli kaiketi vain viedä opiskelijat pakolla kaartin taistelijoiksi. Tähän viittaa sekin, että opettajat vapautettiin - heidät kai laskettiin jo ikänsä puolesta vähemmän kenttäkelpoisiksi (surmatuista vanhin taas oli syntynyt 1890, nuorin 1900) - ja että pidätetyille oli järjestetty jonkinlainen muonitushuolto.

Sekä Peltovuoren että Tukkisen tietojen mukaan varsinaisen surmatyön suoritti kuitenkin helsinkiläisistä punakaartilaisista muodostettu "lentävä komennuskunta".

MUUTA KIRJALLISUUTTA:

Paavolainen, Jaakko
Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa 1918 1 : 'Punainen terrori'. - Tammi, 1966.

Paavolainen, Jaakko
Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa 1918 2 : 'Valkoinen terrori'. - Tammi, 1967.

Paavolainen, Jaakko
Vankileirit Suomessa 1918. - Tammi, 1971.

Paavolainen, Jaakko
Suomen kansallinen murhenäytelmä : punainen ja valkoinen terrori ja vankileirit v. 1918. - Tammi, 1974.

Tikka, Marko
Kenttäoikeudet : välittömät rankaisutoimet Suomen sisällissodassa 1918. - Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2004.

Tikka, Marko
Valkoisen hämärän maa : suojeluskuntalaiset, virkavalta ja kansa 1918-1921. - Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2006.

Tikka, Marko
Terrorin aika : Suomen levottomat vuodet 1917-1921. - Ajatus, 2006.

Uola, Mikko
"Seinää vasten vain!" : poliittisen väkivallan motiivit Suomessa 1917-1918. - Otava, 1998.

Marjomaa, Risto
Maailmanvallankumouksen liepeillä : vertaileva tutkimus Suomen sisällissodan kansainvälisistä ulottuvuuksista. - Valtioneuvoston kanslia, 2004.

Roselius, Aapo
Teloittajien jäljillä : valkoisten väkivalta Suomen sisällissodassa. - Tammi, 2007.