Voisitteko suositella noin kymmenvuotiaalle kaunokirjallisuutta, joka käsittelisi isovanhemman ikävää eli etsin luettavaa surevalle lapselle.

Kysyin kirjastonhoitaja ja kirjallisuusterapeutti Pirjo Arvolan mielipidettä suositeltavista kirjoista.Pirjo ehdotti, että tässä vaiheessa, kun suru on vielä pinnalla, kannattaisi välttää kirjoja joiden pääateemana on kuolema.

Hän suosittelee sen sijaan satuja, joiden avulla erilaisia tunteita voi turvallisesti käsitellä. Erityisen hyviä voisivat olla suomalaiset kansansadut. Yksittäisenä hyvänä satuna Pirjo mainitsi Grimmin sadun Siili-Jussi.
Tässä muutamia satukokoelmia:
Raul Roine: Suomen kansan suuri satukirja (WSOY 1958)
Slaavilaisia satuja. (Suomentaja UM Kellomäki, Weilin & Göös 1974)
Grimmin sadut, osat I Ruusunen, II Tuhkimo, III Lumikki
(Tammi 1999)

Satujen lisäksi hyvä luettava voisi olla Betsy Byarsin Blossomin perhe -sarja (Maanmainio Blossomin perhe, Blossomin perhe ja korppikotkanainen, Blossomin perhe ja lentävä lautanen, Blossomin perhe ja rodeosankari). Kirjoissa äiti ja 3 n. 10-vuotiasta lasta asuvat isoisän luona, perheen isä on ollut rodeoratsastaja ja kuollut onnettomuudessa.
Blossomin perhe-kirjoissa tapahtuu paljon kaikenlaista. Välillä surraan isän kuolemaa. Välillä kirjat ovat hauskoja ja lapsille sattuu erilaisia kommelluksia. Monenlaiset tunteet tulevat turvallisella tavalla esiin näissä kirjoissa.

Pirjo Arvolan mielestä parasta olisi, jos kirjoja luettaisiin yhdessä ääneen. Äidin kannattaa tutustua kirjoihin etukäteen osatakseen valita lapselleen sopivimmat tarinat.

Myöhemmin, kun suru on hieman laantunut, voi lukea kuolemaa ja surutyötä käsitteleviä kirjoja. Mahdollisia voisivat olla esimerkiksi Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli ja Marita Lindquistin Maleenan ilo (ilmestynyt myös nimellä Maleenan joulu).