Voiko etanan sarvista tai yleensäkin eläimistä (sammakot, etanat, linnut) tosiaan ennustaa säätä? Onko asiaa tutkittu ja onko eläimet luotettavia sääennustajia?

Perinteinen säätieto on muodostunut ihmisen säähavainnoista ja kokemuksista jo antiikin ajoilta lähtien. Sään vaihtelut vaikuttivat sekä ihmisen toimeentuloon että hyvinvointiin. Siksi luontoa tarkkailtiin ja etsittiin merkkejä ja selityksiä, joiden avulla sään vaihteluita voitaisiin ennakoida. Lukuisat sananparret liittyvät sään kehitykseen ja ovat säilyneet perimätietona. Teos "Vanhat merkkipäivät" sisältää Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon kerääntynyttä vanhaa tapa- ja uskomusaineistoa yli sadan vuoden ajalta. Nykypäivänä perinteinen kansanomainen säätieto on kansanperinteen tutkijoiden arkistoima. Aiheeseen liittyy myös nykyajan sääilmiöt ja niihin kohdistuvat uskomukset.
Kasvikunta ja eläimet oletettiin jo muinaisaikoina kykenevän ennustamaan säätä. Meille suomalaisille on tuttu tapa esim. tarkkailla pihlajanmarjojen runsautta tai lintujen liikehdintää ja muuttoaikataulua. Eläimillä on ihmistä terävämmät aistit ja on uskottu että tämä antaa mahdollisuuden ennakoida tulevia säänmuutoksia. Etanat, sammakot, toukat, sian perna ja mateen maksa ovat kaikki kelvanneet tähän tarkoitukseen. Näiden ennustuskeinojen pätevyyttä ei ole paljon testattu ja sääasiantuntijoiden mielestä se onkin turhaa. Ne kertovat kuitenkin entisajan maailmasta ja liittyvät jo hävinneeseen tai perusteellisen muutoksen kokeneeseen ympäristöömme.
Turun kaupunginkirjaston kokoelmissa on runsaasti teoksia, joissa valaistaan sekä meteorologian historiaa ja sen nykyaikaisimpia tieteen saavutuksia että kansantieteellistä tutkimusta aiheesta. Esimerkiksi seuraavista kirjoista löydät lisää tietoa aiheesta: Heikkinen, Taisto "Sammakkoprofessorin sääopit", "Ilman ennustaja: uusi ja vakaa ilman ennustaja eli tieoja sään eli ilman muutteista", Harjama, Erkki "Onko huomenna pouta" ja "Suomalainen sääopas".