Voiko aikakausilehtien DVD kylkiäisiä ottaa kirjaston kokoelmaan? Ne voivat olla pelkkiä vuosikertoja tai sisältävät jotain "extraa", kuten videoelokuvaa…

Yksiselitteistä vastausta kysymykseen ei ole, koska "DVD" ei ole tekijänoikeudellisten määräysten kohde. Ratkaisevaa on toisaalta sisältö (eli mitä suojattuja teoksia DVD tai muu tallenne sisältää), toisaalta se tapa, jolla julkaisija/kustantaja on tämän tallenteen sisältöineen tuonut tarjolle.

Lain mukaan erillinen lupa tallenteen lainaamiseen yleisölle tarvitaan, jos sen sisältönä on "elokuvateos" tai "tietokoneohjelma" (käsitteellä tarkoitetaan ns. ohjelmistotuotetta eli itsenäistä ohjelmaa). Jos sisältö on mitä tahansa muuta, estettä lainaamiselle ei ole. Milloin jokin teos on "elokuvateos", on monessa tapauksessa vaikea määritellä, mutta ainakin ns. näytelmä- ja dokumenttielokuvat sekä niiden osat täyttävät kiistatta lain määritelmän. Toisaalta on selvää, että mikä tahansa "videokuva" ei ole automaattisesti teoskynnyksen ylittävä "elokuvateos", joten suinkaan kaikki elävä kuva ei automaattisesti saa lain tarkoittamaa suojaa.

Aikakauslehtien ns. kylkiäiset ovat usein pienten promootio-ohjelmien ja vastaavien kokoelmia. Näitten kohdalla voidaan kohtuudella olettaa, että julkaisija on halunnutkin kylkiäisen sisällön leviävän mahdollisimman monen ulottuville eli on antanut ns. hiljaisen luvan. Olen itse pitänyt järkevänä, että tällaisia promo-kylkiäisiä lainataan siinä missä itse lehteäkin, ellei löydy painavia syitä (kuten merkittävää elokuvateossisältöä) toimia toisin.

Sillä, lukeeko jossain tallenteessa "lainaaminen kielletty" ei ole varsinaisesti merkitystä, koska jonkin tallenteen lainausoikeus riippuu laista. Julkaisija ei voi estää esimerkiksi musiikillisen sisällön lainaamista kieltävillä ilmoituksilla, koska laista ei löydy kiellolle perustetta.

Tekijänoikeus on asianomistajaoikeutta, joten epäselvissäkin tapauksissa voi ongelmia seurata ainoastaan siinä tapauksessa, että oikeudenhaltija nostaa kanteen. Kun monien sisältöjen määrittely on pysyvästi ongelmallista, on kanteen nostamisen kynnys varsin korkea varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa ei liiku rahaa ja kohteena on promootioksi tarkoitettu aineisto. Tästä näkökulmasta ei kirjastojen kannata olla myöskään liian varovaisia, ellei kyseessä ole yksiselitteisesti "elokuvateos" tai ohjelmistotuote.

Heikki Poroila 2.4.2013