Voidaanko puhua kaupallisen turvesuon ennallistamisesta jos suon pinta on kuorittu merkittävästi alemmalle tasolle kuin ennen ojituksia ja pumppausta…

Geologimme kanta kysymykseen on että ennallistamisesta voidaan tässä tapauksessa puhua. Soiden ennallistamisesta voidaan puhua kaikissa tapauksissa riippumatta siitä, mikä on ollut ihmisen suolle suuntaama maankäyttömuoto, kuten esim. kasvu- tai energiaturvetuotanto, suopelto, tekoallas tai metsätalous. Soiden ennallistamisen tavoitteena on palauttaa suo mahdollisimman luonnontilaiseksi ja hiiltä (turvetta) sitovaksi ekosysteemiksi. Ennallistamisella ei välttämättä päästä 100%:sti takaisin juuri siihen tilaan, mikä oli vallitsevana ennen ojitusta, mutta suon vesitalouden parantaminen esim. ojia tukkimalla tai patoamalla nopeuttaa suon elpymistä kohti luonnontilaa. Ennallistamisella saadaan aikaan myös muitakin hyötyjä, puhutaan ekosysteemipalveluista, joilla tarkoitetaan mm. valuma-alueen ravinteiden pidättymistä turpeeseen, tulvien tasaamista yms.

Turvetuotantosuon elinkaaren päättyessä (turvetuotannon päättyessä) suolle on ’keksittävä’ jälkikäyttömuoto, jollaisia ovat mm. alueen metsittäminen, otto maanviljelyyn, riistalampi tai ennallistaminen. Suoalueen pohjamaalaji, pohjan profiili ja viettosuhteet ratkaisevat, mihinkä maankäyttömuotoon suoallas voisi soveltua. Parhaiten ennallistamiseen soveltuvat sellaiset suot, joita on kuivatettu ojituksen lisäksi pumppaamalla. Kun pumppaus lopetetaan, suoalueelle tulee luontaisesti runsaasti vettä valuma-alueelta ja luontainen soistuminen pääsee käyntiin. Tähän kun lisätään vielä aktiiviset toimet ojia tukkimalla, niin voidaan puhua ennallistamisesta eli suo alkaa jälkeen hitaasti kehittyä kohti luonnontilaista tilaa, jossa suokasvit elävät ja yhteyttävät hiiltä turpeeksi.