Viikonloppuna olimme hautajaisissa ja myöhemmin puntaroimme ystävien kanssa että mikä mahtaa olla "monimutkaisin" virsi?
Miten tyypillisesti musiikin monimutkaisuutta edes mitataan, arvioidaan/pisteytetään?
Onko yhdessäkään virressä esim. tahtilajin muutosta kesken kappaleen tai muita epätavallisia sävellyksellisiä kikkoja?
Modernissa virsikirjassa on kutakuinkin tuhat virttä mutta koska tavanomaisesti niitä samaa muutamaa virttä lauletaan häissä, hautajaisissa ja konfirmaatioissa niin harvemmin kuulee niitä ehkä vähän erikoisempia.
Vastaus
Selailemalla virsikirjaa, jossa ovat myös virsien nuotit, löytyy runsaasti esimerkkejä virsistä, joissa on tahtilajin vaihdoksia, esim. virsi 36 ja 37 (2/2 ja 3/2), 45 ja 89b (5/4 ja 4/4), 97, 100 ja 117 (2/4 ja ¾), 149 (5/4 ja 2/4), 161 (2/2 ja 3/2), 166 (4/4 ja ¾), 177 (9/8 ja 7/8), 207 (2/4 ja ¾). Yhdistettyjä tahtilajiosoituksia on runsaasti suomalaisissa koraalitoisinnoissa. Yksi esimerkki ”mutkikkaasta” virrestä voisi olla unkarilaisen Gábor Trajtlerin säveltämä virsi 177 ”Jeesus on paimen, hän kanssamme käy”.
Joistakin virsistä tahtiviivat on jätetty pois, esim. virsistä 41, 43, 163, 933. Joissakin virsissä on erikoisia tahtilajeja, esim. virressä 48 (5/4) ja 85 (6/4). Virressä 87 kuoro ja seurakunta vuorottelevat eikä tahtiviivoja ole merkitty. Virsikirjan lisävihossa on lauluja myös vierailla kielillä.
Mitään ”mutkikkuusmittausta” en virsisävelmistä löytänyt. Koska virsiä laulavat tavalliset seurakuntalaiset ja usein yhteislauluna, ne eivät voi olla kovin vaikeita. Virsien valintaan vaikuttaa erityisesti sanoitus eli virren teksti.
Tuuli Muraja on tutkinut virsisävelmiä jumalanpalveluskäytössä osana virsitutkimushanketta, joka toteutettiin vuosina 2010-2014 eli ennen virsikirjan lisävihon julkaisemista. Hän on luokitellut virsikirjan sävelmät seitsemään sävelmätyyppiin (keskiaikainen sävelmä, perinteinen koraali, koraalitoisinto, hengellinen laulu, afroamerikkalaiseen traditioon perustuva hengellinen laulu, uusi koraali ja lasten laulu) ja kolmeen sävellajityyppiin (duuri-, molli- ja kirkkosävellajit). Sävelmätyypit on muodostettu pääosin historiallisin ja maantieteellisin perustein ja kohderyhmän mukaan. Toiset sävelmätyypit ovat kovemmalla kulutuksella kuin toiset. Määrällisesti eniten käytetty sävelmätyyppi oli perinteinen koraali, mutta kaikista sävelmätyypeistä löytyi paljon ja vähän käytettyjä. Suhteellisesti eniten käytettyjä sävelmätyyppejä olivat afroamerikkalaiseen traditioon perustuva hengellinen laulu ja lasten laulu. Keskiaikaisissa sävelmissä, koraalitoisinnoissa ja uusissa koraaleissa oli erittäin vähän käytettyjä sävelmiä enemmän kuin muissa sävelmätyypeissä. Sävellajityypeistä käytetyimpiä olivat duurisävelmät.
Seurakuntalaiset toivovat jumalanpalvelusvirsiltä tuttuutta, reippautta, iloisuutta ja tarttuvuutta. Virsien valinta on vaikeaa, koska ei ole olemassa yhtenäistä suomalaista virsiosaamista, jonka mukaan jumalanpalvelukseen voisi valita sopivasti tuttuja ja uusia virsiä. Jumalanpalveluksessa seurakunnan pitäisi pystyä osallistumaan virsilauluun.
Lähteitä:
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirja:
Virsikirjan esipuhe:
https://virsikirja.fi/lisatietoa/vuoden-1986-virsikirjan-esipuhe/
Virsikirjan lisävihon esipuhe:
https://virsikirja.fi/lisatietoa/esipuhe-virsikirjan-lisavihkoon-2015/
Virsi 177:
https://virsikirja.fi/virsi-177-jeesus-on-paimen-han-kanssamme-kay/
Muraja, Tuuli: Virsisävelmät jumalanpalveluskäytössä kirjassa Virsi ja laulu Suomessa : tekstit, kokemus ja kasvatus / Tapani Innanen & Veli-Matti Salminen (toim.) (Kirkon tutkimuskeskus, 2014, s. 87-105)
Kommentoi vastausta