Vielä fonteista Mikä mahtoi olla -40 luvulla yleisin kirjapaino fontti tai lähinnä sitä muistuttava nykyfontti. Tarkennettuna minua kiinnostaa Mika Waltarin…

Sinuhen vuoden 1945 painosta en valitettavasti onnistunut saamaan käsiini. Sen sijaan selasin useita muita välillä 1930-1955 ilmestyneitä suomalaisia kaunokirjallisia teoksia. Pieniä eroja niiden fonteissa saattoi olla, mutta poikkeuksetta kaikissa käytetty fontti oli jokin serif-tyyppinen antiikva. Kirjasimissa on siis vaakasuorat päätteet ja kirjainten viivat ovat erivahvuisia, kirjainrungon pystysuorat viivat paksuja. 

Näin maallikon silmällä on mahdotonta erottaa toisiaan lähellä olevien fonttien hienoja eroja, joten mitään varmaa vastausta en valitettavasti pysty antamaan, mutta akateemisena arvauksena sanoisin, että nykysin yleisessä käytössä olevista fonteista Times New Roman muistuttaa 1940-luvun julkaisujen tekstityyppiä varsin paljon. Sehän on julkaistu vuonna 1932, joten sitä on hyvinkin voitu käyttää 40-luvun kirjoissakin, joskin se alun perin oli ennen kaikkea sanomalehtikirjaintyyppi. Muita samantapaisia antiikvoja ovat esimerkiksi Bembo, Adobe Jenson ja Adobe Garamond.

Suosittelen tutustumaan esimerkiksi Markus Itkosen Typografian käsikirjaan ja saman tekijän teokseen Kadonneet kirjaintyypit : suomalainen kirjainmuotoilu 1920-1985.