Pierun etenemisnopeus vaihtelee jonkin verran tietolähteestä riippuen. NBC:n artikkelin mukaan pieru etenee 10 jalkaa (n. 3,05 metriä) sekunnissa. Education Database Online -sivuston jutussa puolestaan kerrotaan, että pieru voi kulkea jopa 7 mailia (n. 11,3 kilometriä) tunnissa. Lisäksi ranskankielisen Dinosoria.com -sivuston mukaan vuonna 1975 Yhdysvalloissa 125 vapaaehtoisella tehty tutkimus osoittaa, että pieru kulkee keskimäärin 0,1 - 1,1 metriä sekunnissa eli 0,36 - 3,96 kilometriä tunnissa. Koeolosuhteista ei näillä sivustoilla kerrota.
Lähteet:
http://www.nbcnews.com/health/passing-time-passing-gas-plus-fun-fart-fa…
http://www.onlineeducation.net/farts
http://www.dinosoria.com/pet.html
Hei,
Vanhan rahan arvon määrittäminen sitä näkemättä on aina vaikeaa ja vähän riskialtistakin. Esimerkiksi setelin kohdalla rahan kunnon ja yleisyyden lisäksi sen arvoon saattavat joissain tapauksissa vaikuttaa esimerkiksi setelissä olevat nimikirjoitusyhdistelmät, vesileiman asento, mahdolliset painovirheet… jne.
Tavanomainen 100 markan seteli vuodelta 1957 on huippukuntoisena (=uuden veroisena) noin 15-20 euron arvoinen, kuluneena kappaleena muutaman euron. Jos kyseessä on ns. tähtiseteli, jossa numeron yhteydessä on tähtimerkki, on rahan arvo huippukuntoisena noin 100 euroa.
Tähtisetelit olivat seteleitä, joita käytettiin korvaamaan setelipainatuksessa syntyneet vialliset setelit. Setelinipussahan setelit ovat numerojärjestyksessä. Kun...
Ilmeisesti haluat talvilauluja, jotka eivät kerro joulusta? Joululauluja nimittäin löytyy paljon mutta talvesta ilman joulua kertovia vähemmän. Selailin läpi ”Suuri toivelaulukirja” -sarjan osat 1–21 ja ”Joulun toivelaulukirjan” sekä pari muuta, ja niistä löytyi seuraavia lauluja:
Jääkukkia (STLK 9: s. 178)
Kaamoskuu (STLK 21: s. 150)
Kulkuset (JTLK: s. 200; vaikka tätä perinteisesti pidetään joululauluna, sanoissa ei ole joulua)
Kuuraparta (JTLK: s. 182)
Lumihiutaleet (Musica 3–4: s. 111)
Lumihiutaleita (STLK 19: s. 182)
Lumiukko (STLK 8: s. 57)
Lumiukot (Kultaiset koululaulut 70-luvulta nykypäivään: s. 76)
Lunta saa tuiskuttaa (STLK 13: 48)
On maassa hanget puhtahat (JTLK: s. 71)
Rekiretki (JTLK: s. 188)
Talvella (Kultaiset koululaulut...
Pääsiäinen on ollut huhtikuun lopussa viimeksi vuonna 2011, jolloin pitkäperjantai oli 22.4.2011. Vuonna 2000 pitkäperjantai oli 21.4. Helsingin yliopiston almanakka-arkistosta löytyvät kaikki 1900-luvun kalenterit. Kohdasta Kalentereita eri vuosille löytyvät 2000-luvun kalenterit. http://almanakka.helsinki.fi/
Vaihtoehtoja on kaksi: Schubertin laulu alkaa sanoin "Uinu, uinu, pieni kultahapsi" ja se löytyy ainakin Suuresta toivelaulukirjasta numero 1 sivulta 135. Armas Järnefeltin Kehtolaulu alkaa sanoin "Uinu, uinu lapsi armain" ja sävelmä löytyy Suuresta toivelaulukirjasta numero 2 sivulta 20.
Sanonta liittyy varmaan Narkissos myyttiin.
Wikipedian mukaan:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Narkissos
Ovidius: Muodonmuutoksia
Täytettyään kuusitoista vuotta Narkissos lähti vaeltamaan metsään, jossa nymfi Ekho huomasi hänet. Ekho rakastui Narkissoksen ulkonäköön ja alkoi seurata häntä. Mitä kauemmin hän seurasi Narkissosta, sitä enemmän hän tätä himoitsi, mutta hän ei voinut kuin odottaa, koska Hera oli aiemmin rangaistuksena tämän suulaudesta estänyt tätä puhumasta ensin. Kohta Narkissos pysähtyi ja huusi tovereitaan: "Kuka on täällä?", johon Ekho vastasi: "Täällä!" Hämillään nuorukainen jatkoi: "Tule tänne!", ja Ekho vastasi samoin. Uudelleen ja uudelleen Narkissos huusi, ja äänen pettämänä lopulta pyysi: "Yhtykäämme täällä!", johon...
On olemassa monia ns. helppolukuisia nuortenkirjoja, joissa on hiukan tavallista suurempi tekstitys ja jonkin verran myös kuvitusta mukana.
Kirjastossa voi pyytää virkailijalta selattavaksi luetteloita helppolukuisista kirjoista, joista näkee kattavasti tarjontaa: Esim. Härkönen: Lasten ja nuorten helppolukuiset kirjat. Helmet-verkkokirjastossa ( www.helmet.fi ) voi myös selata helppolukuisia kirjoja: Valitaan hakusanat-haku ja hakuruudun alapuolelta kohta "tarkenna hakua". Sen jälkeen valitaan kielivalkosta suomi ja kirjoitetaan hakuruutuun: helppolukuiset lastenkirjallisuus.
Suosittuja helppolukuisia ovat mm. Timo Parvelan Ella-kirjat ja Sinikka Nopolan Risto Räppääjä -kirjat.
Nykysuomen sanakirjan mukaan liha tarkoittaa nahan alla olevaa pehmeää lihaskudosta. Saman lähteen mukaan lihalla tarkoitetaan tavallisessa kielenkäytössä useimmiten ravinnoksi käytettävien nisäk-käiden tai lintujen (harvemmin kalojen tai äyriäisten) lihaskudosta. Ruokalistoissa kalan ja lihan esittäminen erilaisina asioina on järkevää siksi, että on olemassa paljon ihmisiä, jotka syövät vain joko kalaa tai nisäkkäiden ja lintujen lihaa. Osa ihmisistä on allergisia kalalle. Pescovegetaarinen ruokavalio, jossa käytetään kasvisten ohella kalaa, muttei nisäkkäitä tai lintuja on myös melko yleinen.
Valitettavasti kirjaston palautusohjelmassakin voi joskus sattua myös inhimillisiä virheitä eikä laina kirjaudukaan palautetuksi. Jos asiakas saa muistutuksen palauttamastaan aineistosta, kannattaa ottaa yhteys heti kirjastoon. Tällöin kirja löytyy hyllystä, virhe korjataan ja aiheettomat maksut poistetaan. Jos kirjaa ei kirjaston hyllystä löydy eikä se ole mennyt toiselle asiakkaallekaan lainaan, uusimme lainat ja yritämme selvittää asian yksityiskohtia yhdessä asiakkaan kanssa. Käytännön kokemus on osoittanut, että kirjat kuitenkin useimmiten ennen pitkää löytyvät asiakkaan kätköistä. Yksittäiset epäselvät, joskin harvinaiset, ratkaisemattomat tapaukset pyrimme selvittämään tapauskohtaisesti ja asiakasystävällisesti.
Ponitalleja on kaikkiaan noin 60 osaa ilmestynyt tähän mennessä. Vuonna 2002 ilmestyneestä Epäonnen leiri -kirjassa (2002), joka on sarjan 45. osa, Kikan ja Repen orastanut ihastus on kehittymässä ihan oikeaksi suhteeksi, ja Kikka huomaa kiintyneensä varsin voimakkaasti mustahiuksiseen Repaan. Suomi 24:n keskustelusta selviää, että uusimmaassa Ponitalli-kirjassa he seurustelevat. Uusimmat sarjan kirjat ovat Haamujen talo, ilmestymisvuosi on tämä vuosi. Tornikallion vangit on ilmestynyt kesäkuussa Wikipedian mukaan.
Perinteisissä suomalaisissa häämenoissa morsian saattoi tosiaan antaa kosintaan myöntymisen merkiksi sukat puhemiehelle, sulhaselle ja toisinaan sulhasen suvullekin ja jakaa sukkia tulevalle suvulleen häissä antimina eli morsiuslahjoina.
Sukka-aiheisia kansanrunoja löytyy esimerkiksi Suomen Kansan Vanhat Runot -teossarjasta (SKVR, julk. 1908–1948, 1997). SKVR nykyisin käytettävissä myös internetissä tietokantana(http://www.finlit.fi/skvr/).
Mm. Martti Haavion toimittamassa teoksessa 'Laulupuu: Suomen kansan tunnelmarunoutta' (2. p. WSOY, 1980) on niin ikään joitakin sukka-aiheisia runoja, mutta ne eivät varsinaisesti liity häämenoihin. Sukka-sana esiintyy myös monissa lastenloruissa, esimerkiksi Ulla Lipposen toimittamassa teoksessa...
Kyseessä on laulu, joka tunnetaan nimillä ”Vitamiiniviisu” ja ”Viisu vitamiineista”. Laulun on sanoittanut Uuno Tupasela. Hän on myös mahdollisesti säveltänyt laulun tai vaihtoehtoisesti käyttänyt jotakin kansansävelmää sen pohjana.
Laulun sanat näyttävät löytyvän vain teoksesta "Iskelmäkalenteri" (Kanerva, 1945). Mikäli teosta ei löydy omasta lähikirjastostasi, voit tiedustella mahdollisuutta tilata se kaukolainana. Teos kuuluu esimerkiksi HelMet-kirjastojen ja Piki-kirjastojen kokoelmiin.
Lähteet:
https://finna.fi
http://www.helmet.fi/fi-FI
https://piki.verkkokirjasto.fi/web/arena
Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Tinja on tieto, että Tinja on naisen nimi, joka tarkoittaa marttyyriä. Nimi tulee nimestä Fotinista (Foteine). Tinja on lempinimi venäläiselle nimelle Tatjana ja on muokkautunut siitä varsinaiseksi etunimeksi. Tinjan nimipäivää vietetään (ortodoksisen kalenterin mukaan) 20. maaliskuuta. Nimi on yleistynyt huimasti. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta https://192.49.222.187/Nimipalvelu/ selviää, että Tinja-nimisiä on Suomessa yht. 657.
Sukunimi ”Niemelä” lienee lukuisten muiden -la- tai -lä-päätteisten sukunimien tavoin toiminut alun perin talon tai torpan nimenä, josta se on sitten otettu sukunimeksi. Luultavasti asumus on nimetty sen mukaan, että rakennus on sijannut niemessä tai niemekkeessä, kuten ”Uusi suomalainen nimikirja” (Otava, 1988) kertoo sukunimen ”Niemi” kohdalla tapahtuneen.
Vanhimpia kirjallisia mainintoja Niemelöistä ovat ”Uuden suomalaisen nimikirjan” mukaan Kalajoen Niilo Niemelä vuodelta 1654, Iin Jacob Niemelä vuodelta 1683 ja Kuhmoisten Klemetti Niemelä vuodelta 1697. Nimi on ollut yleinen Länsi-Suomessa, kuten myös sukunimi ”Niemi”, josta ensimmäiset merkinnät löytyvät asutusniminä jo 1300-luvulta ja henkilönniminäkin 1400-luvulta. Osa Niemelä-...
Ilmaisulla ”sivistynyt ihminen” varmaankin tarkoitetaan ”kunnollista tai hyvin käyttäytyvää ihmistä”. Sivistys opillisena tietämyksenä ei sinänsä oikein mitenkään olla kytköksissä kiroilemiseen.
”Uudessa käytöksen kultaisessa kirjassa” (WSOY, 1997) Sirkka Lassila on sitä mieltä, että ”[e]rilaiset hävyttömyydet ja kirosanat eivät kuulu hyvään keskusteluun. Eivät ylipäätään minkäänlaiseen keskusteluun” (s. 52). Lassila kritisoi etenkin nuorten kielenkäyttöä ja väittää voimasanojen olevan vain oman puheen ja olemuksen – arvatenkin Lassilan mielestä turhaa – pönkittämistä. Aikuisten kiroilua Lassila pitää paheksuttavana, koska lapset ja nuoret oppivat kiroilun heidän antamastaan esimerkistä.
Jari Tammi on puolestaan aivan eri linjoilla ”Suuren...
Kysymykseesi on osittain jo vastattu aiemmin. 17.3.2010 Kysy kirjastonhoitajalta palvelussa kerrotaan näin:
Suomen kielen sanojen lukumäärän määrittäminen on aika hankalaa. Lasketaanko mukaan kaikki erikoisalojen sanastot? Suomen kielessä voi muodostaa valtavan paljon erilaisia yhdyssanoja ja johdoksia, vaikka osaa käytettäisiinkin vain aika harvoin. Samoin erilaisten kuvailevien eli deskriptiivisten sanojen kirjo voi olla todella laaja. Millä perusteella siis jonkin yhdyssanan tai deskriptiivisen sanan katsotaan kuuluvan suomen kieleen? Englannin kielessä voi olla helpompaa, koska yhdyssanoja on suomeen verrattuna vähän. Pitää myös miettiä, otetaanko sanamääritelmään mukaan kaikki murteisiin ja slangeihin kuuluvat sanat, joiden ulkoasu...
Jaakko Raholan ruokasanaston mukaan vaaleanpunaisella sokerikuorrutuksella varustetun berliininmunkin alkuperä löytyy Berliinistä. Saksaksi ja varsinkin Berliinissä se on berliner Pfannkuchen, 'berliiniläinen pannukakku' eli lyhyesti vain Berliner. Se ei välttämättä ole päällystetty sokerilasitteella, vaan voi myös olla sokeroitu kuten meillä munkit yleensä.
Lähde:
http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/m.html#munk
