Helsingin päärautatieaseman asiakaspalvelusta vastattiin, ettei heillä ole tietoa tällaisesta opaskartasta.
https://www.vr.fi/cs/vr/fi/miten-voimme-auttaa
Helsingin hotelleista ja yli 1200 ravintolasta, tapahtumista ja nähtävyyksistä löytyy runsaasti tietoa
Helsingin kaupungin matkailusivustolta
http://www.visithelsinki.fi/fi
Yksi maantieteeseen liittyvä von Fieandt oli Otto Alfred von Fieandt, joka oli maanmittausinsinööri. Hän eli vuosina 1853-1929. Hän ei kuitenkaan liene kirjoittanut runoja.
Runot saattavat olla muistiriimejä, joiden avulla on opittu muistamaan juuri maantieteen nimiluetteloita. Nurmeksen lukion sivuilta löytyy yksi riimi, jossa on myös osa sinun muistamaasi runoa. Se alkaa näin:
"Baikal, Balkas, Araljärvi,
älä niistä vettä särvi.
Jos sä vettä tahdot juoda,
joet suuret sen voi tuoda: ..."
Koko runo löytyy Nurmeksen lukion sivuilta:
https://peda.net/nurmes/nurmeksen-lukio/lukion-esittely/lukion-historia…
Kollega muisti myös vastaavan tehdyn Suomen rannikkokaupungeista, joka lauletaan Suomen salossa (...hoi laari laari laa) -laulun...
Rosa Liksomin Everstinnaa ei vielä ole fyysisenä kappaleena näkynyt kirjastossa, vaikka se tilattu onkin.
Jo julkaistut arvostelut ja kuvaukset mainitsevat päähenkilön muistuttavan kohtaloltaan kirjailija Annikki Kariniemeä.
Esim. Suvi Ahola Helsingin Sanomissa 10.9."Paljon tästä käy yksiin Annikki Kariniemen elämän kanssa. (--) Vaikka Kariniemi on selvästi Liksomin innoitus, yhtä lähellä päähenkilöä on Kreisland-romaanin (1996) Impi Agafiina".
Kyseessä ei siis ole varsinaisesti Kariniemen elämäkerta, hän on toiminut ainoastaan teoksen innoittajana. Samaa aihetta Liksom käsitteli jo 2014 Topi Mikkoselle kirjoittamassaan esityksessä Lapin punaiset hanget.
Kappale tunnetaan sekä nimellä Vill ha dej että Vill ha dig. Kirjastotietokannoista ei löytynyt kummallakaan nimellä muuta suomenkielistä versiota kuin tuon Smurffien Kun smurffilta suukon mä sain. Myöskään Yleisradion kattavasta Fono.fi-tietokannasta ei löytynyt muita versioita.
Vaikuttaa siltä, ettei muuta suomenkielistä versiota ole tehty.
Lastenkirjojen ja lastenlaulujen mukaan kissa sanoo miau ja koira hau ja sammakko sanoo kvaak, mutta todellisuudessa sammakon ääntely on hieman moniulotteisempaa, aivan kuten kissan ja koirankin: http://www.sammakkolampi.net/sammakkoelaimet/aantely.html
http://www.kevatseuranta.fi/sammakko-rana-temporaria/
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000107725.html
Kahden tai kolmen etunimen antaminen on tapa, jolle ei oikeastaan ole mitään varsinaista syytä. "Nykyisin lapsille annetaan vähintään kaksi etunimeä. Tämä on meistä aivan luonnollista, sillä vanha yksinimisyys on käynyt yllättävän harvinaiseksi. Moninimisyys on kuitenkin aiemman käytännön näkökulmasta kummallista. Ihmisille on nimittäin kaikissa kulttuureissa aiemmin annettu seremoniallisesti vain yksi nimi. -- Perinteiseen yksinimisyyteen tottuneista on varmaan aluksi tuntunutkin aika oudolta, että yksi ihminen saa kaksi nimeä", nimistöntutkija Eero Kiviniemi kiteyttää tämän asian kirjassaan Suomalaisten etunimet (SKS, 2006).
Kiviniemi jäljittää usean etunimen antamisen ylempiin yhteiskuntaluokkiin ja barokin tyyli-ihanteisiin. Uusi...
Kollega löysi Uuden suomen verkkolehdessä ilmestyneen Ahti Nuottimäen artikkelin Toivon pitkä matka Kauhavalle; osa 6/7 http://ahtinuottimaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/88345-toivon-pitka-matka… Tämän verkkoartikkelin keskivaiheilla siteerataan useita säkeistöjä marssilaulusta, joka alkaa Parhaimmat meistä ovat kuolleet ja huonoimmat jäljelle jää, siispä juokaamme kuolleitten malja, sillä taivas heidän eessänsä on.
Lauri Pekurin kirjassa Spalernajan sotavanki (1993) mainitaan sivulla 12 Vaasassa lauletun lentäjien lauluja ja myös siinä yhteydessä on lainattu alkusanat samasta laulusta. Selim Palmgrenin säveltämä Lentäjien marssi ei ole kyseessä, siinä on erilaiset sanat. Myöskään Sotilaan laulukirjassa oleva marssi ei ole etsimänne...
Lehteä kannattaa etsiä HelMet-hausta lehden nimellä, samaan tapaan kuin kirjojakin.
Gerontologia-lehden vanhat vuosikerrat ovat luettavissa Helsingissä Pasilan kirjastossa. Lehtiä ei saa kotilainaan, mutta voit ottaa valokopion tarvitsemastasi artikkelista tai skannata sen sähköpostiisi tai muistitikulle.
Vantaalla Tikkurilan kirjastossa säilytetään Gerontologia-lehden kuluvan vuoden ja viiden edellisen vuoden vuosikerrat. Tikkurilan kirjaston Gerontologia-lehdet näyttävät olevan lainattavissa, joten voit tilata kyseisen numeroon omaan lähikirjastoosi.
Jos kirjastokorttiisi on liitetty pin-koodi, voit tehdä varauksen itse. Alla olevasta linkistä löydät ohjeet lehden varaamiseen. Varauksen voit tehdä myös kirjastossa käydessäsi tai...
Luovutettu Karjala -sivustolta löytyy tietoa karjalaisten evakkojen sijoittumisesta:
https://www.luovutettukarjala.fi/kartat/sijoituskartta.htm
Yksityiskohtaista tietoa lähtökunnittain löytyy Leo Paukkusen kirjasta Siirtokarjalaiset nyky-Suomessa (1989). Kirja on lainattavissa Vaski-kirjastoista Turun ja Salon pääkirjastoista. Kirjan saa varaamalla myös muihin Vaski-kirjastoihin:
https://vaski.finna.fi/Search/Results?lookfor=siirtokarjalaiset+nyky-su…
Näin vanhoja 7 päivää -lehden numeroita säilytetään Pasilan kirjastossa, mutta kotilainaan niitä ei valitettavasti saa. Voit käydä Pasilassa etsimässä kyseisen numeron ja ottaa valokopion etsimästäsi artikkelista.
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1001132__S7%20p%C3%A4iv%C3…
http://www.helmet.fi/fi-FI
Sangen lähelle etsittyä runoa osuu Valto Saran Kissojen serenadi, joka alkaa seuraavasti:
"Maj, pikkuinen neiti naapurimaan,
sotaorpona jäänyt Karjalaan,
elokuisena iltana ikävissään
tuvan rapuilla istui yksinään."
Runo sisältyy Saran kokoelmaan Hilpatapaa!
Viola-tieteokanta (https://viola.linneanet.fi) sisältää melko paljon viittauksia Radion Tanssiorkesterin esityksiin, mutta nämä ovat lähes kaikki musiikkiarkisto Japassa olevia radiosta tehtyjä yksityisiä äänitteitä tai Yleisradion omia nauhoituksia. Niitä voi JAPAssa kuunnella, mutta ei muuten.
Löysin vain kolme ns. kaupallista äänitettä, joilla on yksittäisiä Radion Tanssiorkesterin esityksiä.
1. Ratto, hueve ja luote : radion ajanvietemusiikin aarteita 1935-1959 (CD 1994)(yksi esitys)
2. Carola: Rakkauden jälkeen - kaikki levytykset ja arkistojen aarteita (8CD, Warner 2011) (muutamia säestyksiä)
3. Mä tahdon rokata (LP, 1992, Clean 10 Records HNLP-1960) (Radion Tanssiorkesteri säestää Rock-Jerryä) Tämä voi olla hankala löytää....
Selvitystä tälle sanonnalle, josta on myös ainakin versio "ei puolta sanaa", ei löytynyt. Sen merkitys kaiketi on, että jokin asia on niin selvä, tai että on itse niin samaa mieltä keskustelukumppanin kanssa, että aiheesta ei tarvitse puhua edes kahta tai puoltakaan sanaa.
Leffa-sana on suomen kielessä lainaa ruotsin slangijohdoksesta "leffa", joka perustuu ilmaukseen "levande bilder" eli elävät kuvat. Sana on suunnilleen yhtä vanha kuin yleisölle esitetyt elokuvatkin. Helsingin puhekielessä se on esiintynyt ensimmäisen kerran 1910-luvulla.
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOY,2004)
Selasin läpi kaikki meillä Helsingin pääkirjastossa paikalla olleet leivontakirjat ja koko joukon nettilinkkejä, mutta niissä kaikissa kerrotaan vain, että Brita-kakku on "perinteikäs", "klassinen", "monien rakastama" jne. Mistään en kuitenkaan onnistunut löytämään mitään tietoa kakun alkuperästä tai siitä, mikä siitä tekee niin perinteikkään.
Lähetin kysymyksen vielä valtakunnalliselle kirjastoväen keskustelupalstalle. Jos sitä kautta jotakin tietoa löytyy, palaan asiaan.
Lisäys: Seuraava tieto löytyi "Hellan ja viinilasin välissä" -nimisestä blogista:
Kysyit Brita nimen alkuperää. Siihen en ihan voi vastata mutta kakku on saanut alkunsa kilpailun kautta (voitti kisan) ja on jo aika "vanha". Ohje oli minulla leikattuna tallessa ja epäilen...
Laulukirjoissa Matalan torpan balladissa on useimmiten 13 säkeistöä, joista viides kuuluu näin: Hevonen on musta kuin tiikerikissa / ja aisat on katajasta. / Ei mistään saa niin nättiä heilaa / kuin majasta matalasta.
On aivan mahdollista, että levytyksissä säkeistöistä on valittu mukaan vain osa, jolloin sanoituksia on voitu muuttaa ja säkeistöjä ikään kuin yhdistää.
Juha Kuisman Lempääläisen paikannimikirjan (Lempäälä-seura, 2012) mukaan Kelho-nimen taustalla on kuivaa, karun maan huonokasvuista niittyä tarkoittava kelhä-sana. "Kelhon nimi viittaa kartanoa vanhempaan Mäyhäjärven Kelhonniemeen. Siitä kuivanmaan niitystä on saatu koko kulmakunnan nimi."
Ei valitettavasti löytynyt tietoa tästä laulusta. Kaarina Helakisa on kirjoittanut laulun Maailma on omena, jossa sanotaan mm. näin:
"Jokaisella on omena ja omena on kuin maailma, pallo kuperanpullea…", mutta tämä tuskin on oikea laulu, kun hedelmäkin on väärä.
Ilmeisesti tarkoitatte siis, että kirjojen pitäisi olla fyysisesti kevyitä.
Opiskelutarkoitukseen soveltuisivat varmaankin hyvin juuri Alexander McCall Smithin kirjat, joita itsekin ehdotatte. McCall Smithin tuotantoa on suomennettu runsaasti. Myös Agatha Christien teokset ovat pienikokoisia ja kevyitä. Christien teoksia on helppo löytää sekä suomeksi että englanniksi.
Mikäli haluaisitte lukea muuta kuin jännityskirjallisuutta, niin esimerkiksi Ernest Hemingway'n Vanhus ja meri (The Old Man and the Sea) tai John Steinbeckin Helmi (The Pearl) voisivat sopia luettaviksi. John Steinbeckin Hyvien ihmisten juhla (Connery Row) tai Hiiriä ja ihmisiä (Of mice and men) ovat niin ikään melko suppeita teoksia ja soveltuisivat kokonsa puolesta hyvin...
