Sananlaskukirjat ovat yksimielisiä siitä, että tämä kyseinen sanonta on taltioitu Vilppulasta. Kyse on siis vanhasta suomalaisesta sananlaskusta, ei yksittäisen henkilön sanomasta. Sanonta löytyy ainakin kirjoista Sananlaskut : 15 904 sananlaskua Kansanrunousarkistosta (SKS, 2017) ja Sananlaskut. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 346 (SKS, 1978).
30091020316421
Fazerilla on ollut 1993 myynnissä karkkipussi Kalle Kunkun jalokivet, jossa on keltaisia pyöreitä karkkeja, punaisia kahdeksankulmioita ja vihreitä neliöitä. Voisiko kyseessä olla se pussi. Vastaavia mustia karkkeja (salmiakki-?) myytiin nimellä Lurkin väärät rahat.
https://lapsuusmuistelua.vuodatus.net/lue/2014/09/kaupoista-kadonneita-karkkipusseja-80-90-luvun-mainoksissa
Tekijästä ei tosiaan tunnu löytyvän tietoa. Etsin monista eri lähteistä, kuten matrikkeleista ja Kansallisgallerian Lehtileikekokoelman taiteilijaviitekorteista. Viitekorttien avulla voi päästä toisinaan jonkun vähemmän tunnetun tekijän jäljille.
Ehkä voisit kuitenkin kysyä vielä jostakin taideliikkeestä, esimerkiksi sähköpostitse hyvälaatuisen valokuvan kera.
http://taiteilijaviitekortit.kansallisgalleria.fi/
Soturikissa-kirjasarjalle ei ole ilmoitettu virallista ikärajaa, mutta sen pääasiallista kohderyhmää ovat 9-12-vuotiaat. Sopiva ikä mainioihin Soturikissoihin tutustumiseen on lapsesta riippuen 8-9 vuotta.
Ilja Šatrovin (vanhoissa lähteissä usein "J. A. Schatrow") sävellys Na sopkah Mantšzuri on Suomessa julkaistu kahtena käännöksenä. Version Mantšurian kukkuloilla ( Käy vuorten taa päivä jo uinumaan) suomennos on Kerttu Mustosen tekemä. Se löytyy sanoitettuna nuottikokoelmista Kultainen laulukirja (useita painoksia) ja Suuri toivelaulukirja 7. Molemmat ovat yleisiä kirjastojen kokoelmissa. Version Mandshurian kummut ( On hiljaisuus vuorilla usva käy) on suomentanut Saukki. Tätä versiota ei jostain syystä ole julkaistu missään yleisessä kokoelmassa, vaikka kyseessä on Laila Kinnusen tunnetuksi tekemä versio. Scandia-Musiikki julkaisi vuonna 1962 neljän neljän laulun nuottikokoelman, jossa tämä versio on. Sama sisältö on vuonna 1977...
Savupiippuverosta löytyi lähdemateriaalia valitettavan vähän, ”savu”-veroyksiköstä hieman paremmin. Esko Linnakankaan ja Leila Juanton vuonna 2016 julkaisemassa teoksessa ”Verojen historia : Synty, kehitys, kuolema, ylösnousemus, reinkarnaatio” (Luettavissa mm. Lapin yliopiston sähköisestä Lauda-julkaisuarkistosta, linkki edellä.) todetaan luvussa 2.2.1 (”Savu- ja tuhkaverot”), että savu on ollut vanha veronkantoyksikkö, jonka sisältö on vaihdellut alueittain. Teoksen mukaan esimerkiksi Varsinais-Suomessa ja Ahvenanmaalla ”savu” oli 1500-luvulla maaomaisuutta ilmaiseva, jaollinen maaveroyksikkö kun taas Hämeessä, Uudellamaalla, Savossa ja Karjalassa se tarkoitti yhtä taloa eli ruokakuntaa tilan koosta rippumatta.
Savupiippuverosta...
Paavo Rintalan Pojat-kirjasta voit löytää tietoa lehtiartikkeleista ja kirja-arvosteluista. Kirja-arvosteluista löydät luettelon teoksesta 'Suomen kirjailijat 1945-1980'. Oulun kaupunginkirjaston käsikirjastossa on kokoelma Rintalaa ja hänen teoksiaan käsitteleviä lehtileikkeitä. Niiden joukossa on pari Pojat-teoksesta kertovaa. Lisäksi Oulun kaupunginkirjaston Ostrobotnia-aluetietokannasta http://www.ouka.fi/kirjasto/ostrobotnia/index.html löytyy viitteitä Pojat-kirjan elokuva- ja näytelmäversioista sekä Rintalan haastattelusta, jossa hän kertoo niistä lapsuuskokemuksistaan Oulussa, joihin kirja pohjautuu (Suomen kuvalehti 1990; 4, s. 20-25).
Kirjallisuuden hakuteoksissa on Pojat-kirjasta vain lyhyitä mainintoja (esim. Kotimaisia...
Intiaanipäälikön Seattlen puhe löytyy useammastakin teoksesta, mm. Äidinkielen sampo 2 (1983) s. 90-97, Vihreä maa (1987), Yläasteen elämänkatsomustieto 7 (1988), s. 113-114. Se on julkaistu myös Vartija-lehdessä 1988: nro 1 ja Suomen kuvalehdessä 1990: nro 8.
Internetsivuilla osoitteessa:
http://roope.top.tkukoulu.fi/~lyseol/tutkielma/Sveitsi/veitsi.htm
kiteytetään Sveitsin eläimistö hyvin seuraavalla tavalla:"Eläimistö: Sveitsi keskimaan ja Jura-vuorten eläimistö on samanlaista kuin muualla Keski-Euroopassa. Tyypillisiä Alppien eläinlajeja ovat gemssi, saksanhirvi, metsäkauris ja alppimurmeli. Jo sukupuuttoon saalistettua alppikaurista on istutettu uudestaan. Lukuisista lintulajeista on alppinaakka erityisen yleinen. Harvinaisimpia lintulajeja ovat metso, teeri ja kotka."
Tästä pääset hyvin eteenpäin esim.siten, että etsit kirjastostasi eläinaiheisia kirjoja, jotka käsittelevät Keski-Euroopan eläimiä yleensä ja myös erikseen jo yllä mainittuja alppilajeja.
Tässä muutama vinkki, ensimmäinen...
Tämä iltarukous on alun perin jonkun tuntemattoman englantilaisen tai amerikkalaisen kirjoittama. Sen sävelsi Sofie Lithenius 1890-luvulla. Ruotsinkielinen versio löytyy nuotista Kolmi- ja neliäänisiä hengellisiä lauluja naiskuoroille = Tre- och fyrstämmiga andliga sånger för damkörer, Kolmastoista vihko (NNKY, 1925). Nuotissa laulu on nimellä Iltarukous (Aftonbön). Laulun sanat ovat nuotissa suomeksi ja ruotsiksi, säkeistöjä on kolme. (Säkeistöjä on alun perin ollut vain yksi.) Laulu alkaa suomeksi: "Ilta on tullut, Luojani". Ruotsiksi laulu alkaa: "Kommen nu vilans timme är". Suomenkielisten sanojen tekijäksi mainitaan Aune Krohn. Ruotsinkielisten sanojen tekijästä mainitaan vain nimikirjaimet: "Övers. M. N.". Nimikirjaimet saattavat...
Siviiliväestön evakuointi talvisodan aikana suoritettiin lääninhallitusten kehotuksesta hyökkäysuhan alaisilta alueilta. Huollosta vastasi ensi sijassa kansanhuoltoministeriö. Valtio maksoi vastaanottaville kunnille ja majoituksesta ja muonituksesta jälkikäteen korvauksia. Tarkempaa tietoa esimerkiksi Jatkosodan pikkujättiläinen, s. 766-769.
Jatkosodan asemasotavaiheessa ryhdyttiin jo valmistelemaan Karjalan evakuointisuunnitelmia. Puna-armeijan suurhyökkäyksen käynnistyttyä Karjalan kannaksella päämajan sotilashallinto antoi evakuointikäskyn 10.6.1944. Viimeinen luovutetun Karjalan evakuointi suoritettiin syyskuussa ja se koski 66 750 henkilöä. Myös muilta luovutetuilta alueilta kuten Porkkalasta siirrettiin väestöä. Tarkempaa tietoa...
Eteläisimmässä Suomessa suunnilleen linjalle Rauma - Tampere - Lappeenranta kasvavan metsätammen mahdollisuudet pärjätä Lieksan korkeudella ovat varsin huonot, vaikka on todennäköistä, että ilmaston oltua nykyistä lämpimämpi myös tammia on esiintynyt nykyistä pohjoisempana. Oikein suotuisissa mikroilmastollisissa olosuhteissa tällainen kasvaminen voisi ehkä olla satunnaisesti mahdollista, mutta jo puuksi kasvaminen edellyttäisi, ettei kauteen mahdu pitkiä ja kylmiä talvia.
Euroopanpähkinäpensas on tammeakin arempi ja eteläisempi laji, jonka yksilön pohjoisimmaksi tunnetuksi esiintymispaikaksi antaa Wikipedia Korpilahden Keski-Suomessa. Korpilahti ei ole juurikaan Lieksaa etelämpänä, mutta pähkinäpensaan pärjäämisen näkökulmasta Lieksa...
Olisikohan kyseessä voinut olla Jari Nenosen kirjoittama ja Jarmo Koivusen kuvittama Iita-lehmän kaupunkikuume? Siinä Iita-lehmä pääsee haikailemalleen kaupunkiretkelle herra Pöllön kehittelemän nerokkaan suunnitelman avulla: Iita teeskentelee sairasta, ja kun eläinlääkäristäkään ei näytä olevan apua, tilataan karja-auto viemään Iitaa teurastamolle. Kun auton ovet kaupungissa avataan, Iita ottaa jalat alleen.
Mitä voi digitoida ja missä
LP-levyt
Lielahden kirjastossa ja Hervannan kirjaston tietotorilla on levysoitin, jolla vinyylilevyt voi siirtää CD-levyille tai mp3-tiedostoiksi. Pääkirjaston musiikkiosastolla voi digitoida vinyylilevyjä CD-levyille.
Digitointiajan voi varata ajanvarausohjelmasta.
https://www.tampere.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kirjastot/asiakaskoneet-ja-laitteet/digitointi-editointi.html
Hei!
Valitettavasti ei hakuehtojesi mukaista kirjaa varastostamme löydy.
Kuvitustyylin perusteella hakemasi teos voisi olla Iloisten satujen kirja (Gyo Fujikawa), jonka suomenkielinen painos on vuodelta 1984. Iloisten satujen kirja sisältää mainitsemistasi saduista ainakin Kuningas Midaksen sekä sadun Kaupunkihiiri ja metsähiiri, mutta toivomaasi pitkää päivällispöytää kuvitus ei ikävä kyllä sisällä.
Toivottavasti joskus vielä oikeaan kirjaan jossain törmäät!
Esimerkiksi seuraavista löytyy iso otos:
Helakisa, Kaarina (toim.): Pikku Pegasos: 400 kauneinta lastenrunoa.
Helakisa, Kaarina (toim.): Suomen lasten runotar.
Koski, Mervi (toim.): Västäräkki vääräsääri ja yli 600 muuta suomalaista lastenlorua, kansanrunoa ja hokemaa. Saat materiaalia kirjaston aineistotietokannasta myös hakemalla lorut-asiasanalla
Pirkkalankoivu lienee vanhin tunnettu kotimainen liuskalehtinen koivu. Se löydettiin vuonna 1862 Pirkkalan pitäjän Penttilän kylästä. Koivu on rauduskoivun muunnos.
Tämä puuharvinaisuus oli tuhoutua kokonaan, kun tämä ensimmäinen löydetty puu hakattiin halkopinoon. Kannon ympäristöä tarkkailtiin ja vuonna 1904 löydettiin kaadetun koivun läheltä neljä liuskalehtistä koivuntainta. Yksi näistä siirrettiin Pitkäniemeen, sillä sairaalan ylilääkäri oli innokas luonnontutkija. Tätä yksilöä pidetään puistoissa ja pihoissa nykyisin kasvavien Pirkkalankoilujen kantayksilönä.Lehtien liuskat ovat ehytlaitaisia eivätkä kovin teräväkärkisiä. Muoto esiintyy harvinaisena Etelä-Hämeessä.
Loimaankoivu on Suomessa saanut nimensä Loimaalla kasvavasta...
