Vanha suomalainen tapa oli merkitä romaanien ja muiden kirjojen luvut kuten Toinen kolmatta luku eli kahdeskymmenes toinen luku. Miten merkittiin kahdestakymmenestä alaspäin olevat luvut vanhalla tavalla?
Vastaus
Kaisa Häkkisen Suomen lukusanasysteemin historiaa -artikkelissa kerrotaan suomen kielen lukusanojen taustasta. Yhdistettyjen lukusanojen (kymmenestä eteenpäin) kohdalla on käytetty ilmaisuja yksi toista kymmentä (11), yksi kolmatta kymmentä (21). Näistä loppuosa "kymmentä" on sittemmin jätetty pois: yksi toista, yksi kolmatta, neljä viidettä jne. Myöhemmin kahdenkymmenen ylittävät lukusanat alettiin mahdollisesti muiden kielten vaikutuksesta ilmaista muodossa kaksikymmentäyksi, neljäkymmentäneljä jne. Toisaalta tätä muotoa on esiintynyt rinnakkaisena jo Agricolan teksteissä, joskin silloin kymmenten ja ykkösten väliin laitettiin yleensä ja-sana ("neljäkymmentä ja neljä").
Nykykielessä käytetään siis lukusanoista 11-19 nimenomaan varhaisempaa muotoa sillä erotuksella, että ne kirjoitetaan nykyään yhteen: yksitoista, kaksitoista jne.
Lähde:
Häkkinen, Kaisa: Suomen lukusanasysteemin historiaa (https://journal.fi/sananjalka/article/view/86548)
Kommentoi vastausta