Valo talven tumman voittaa,
Suomen luonto virkoaa.
Silloin uusi aika koittaa,
luonnon voimat voiton saa.
Ihminenkin katso tuota,
kuule tuulten huminaa.
Sinisimmän vuokon luota
löytyy kesän ihmemaa.
Kohta kukkii tuomen oksa,
kohta kesä kukoistaa,
muuttolintuin lauleloissa
suven elon tunnistaa.
Taas kun koittaa uusi aamu,
sydän lauluun puhkeaa.
Pois jo haihtui talven haamu,
kanna emme muistoaan.
kenen runo?
Vastaus
Löysin runon usasuomeksi sivustolta. Runo näyttäisi olevan Aulis Murron tekemä, vaikka tyyli muistuttaa hieman Eino Leinoa. Linkki sivustolle.
Myös Birgitmummu.fi sivustolla tekijäksi mainitaan Murto. Linkki sivustolle
Kommentit
Saksaan jääkärikoulutukseen 1916 matkustanut ristijärveläinen Heikki Oikarinen (1892-1976) riimitteli Tornionjoen yli Ruotsiin päästyään päiväkirjaansa:
”Hyvästi, hyvästi kotoiset rannat, hyvästi Suomen suloiset vaarat, vieläkö luoksesi palaja voinen, vai vieraalla maallako hautani saanen.”
Kenen runo mahtaa olla kyseessä, vai onko se Oikarisen itse riimittelemä?
Kommentoi vastausta