"Vakka kantensa valitsee" on mielestäni suomalainen sanonta alunperin. Lapsena opittua. Ikää minulla on 75 vuotta. Siksi tuo vakka kantensa löytää tuntuu ihan väärältä. Mikähän olisi oikein vai olisiko peräti molemmat. Maantieteellinen eroko vai ikäepolvieroko.
Vastaus
Kirjallisuudestamme löytyy runsaasti esimerkkejä vakasta niin valitsemassa, löytämässä kuin hakemassa kanttaan. Näistä sanonnan eri varianteista näyttäisi "Vakka kantensa valitsee" olla kuitenkin verrattain selvästi kaikkein tavallisin. Esimerkiksi Kansanrunousarkiston aineistosta koottu laaja Sananlaskut-valikoima sisältää ainoastaan "valitsee"-variantin esiintymiä: "Vakka kantesa valittee." (Hailuoto) – "Kyllä vakka kantees valittee ja vakan kansi kantimees." (Alastaro) – "Vakka kantensa valittee, keripeski kumppaninsa." (Kolari) Aivan samoin tekee Mervi Kosken kokoama yhteiseloa koskevien sanontojen kokoelma Vakka kantensa valitsee: "Kyllä wacka candens walitze; wacan cansi candimens." (Elias Lönnrot)
Suoralta kädeltä on silti vaikea osoittaa mitään näistä kolmesta muodosta vääräksi. Se kuitenkin on syytä mainita, että "Vakka kantensa löytää" on näistä ainoa, jota ei osunut silmiini yhdestäkään selailemastani sananparsikirjasta – olkoonkin, että muissa vastaani tulleissa kirjallisissa lähteissä siihen viitataan yleisesti tunnettuna sananlaskuna: "' -- kyllä vakka kantensa löytää, sanoo sananlaskukin.'" (Samuel Richardson, Pamela vainottuna) – "' -- Onko rouva Nenokas kuullut sananlaskua, joka sanoo: vakka kantensa löytää?'" (Hugo von Becker, Kummi-sedän satuja)
Savolaiset kiertävät verbiongelman viekkaasti ja sanovat ainoastaan "Vakkanen, kans ja lupsaos".
Kommentoi vastausta