Uhrattiinko uhrilehdossa hiidelle tai jollekin epäjumalalle?

Pakanallisten palvontamenojen uhrilehdoissa uhrattiin ja sinne haudattiin.

Sana "hiisi" on alun perin tarkoittanut juuri uhrilehtoa. Muinaissuomalaisen perheen tai kylän hiisi sijaitsi lähellä asutusta. Se oli rajattu alue. Siellä oli pyhiä puita ja kiviä, ehkä parantavaa vettä pulppuava lähdekin, kuten Sampaan uhrilähde Halikon kirkolta jonkin matkaa pohjoiseen.

Hiisi tarkoitti myös jotakin epämääräistä metsään, uhritoimitukseen tai henkiolentoon liittyvää. Se oli samanlainen metsänolento kuin tapio. Vanha kansa on tuntenut ilmaisun hiidenväki. Tätä metsänväkeä ei pidetty erityisen vihamielisenä, mystisenä kylläkin.

Paavi Gregorius IX määräsi bullalla vuonna 1229, että pakanoiden uhrilehdot oli otettava kirkon omistukseen. Hautaamista sai jatkaa entiseen paikkaan, kunhan pakanallinen kalmisto oli ensin siunattu kristilliseen tarkoitukseen.

Lähde:
Risto Lounema, Suomen kansan pyhät paikat