Tunnetaanko italian kirjakielen isää?Minkä vuoksi Italiassa ei ole edelleen kirjakielenä käytössä latina.

Italia on romaaninen kieli, joka on vuosisatojen saatossa kehittynyt latinasta paikalliseksi muodokseen. Samoin on käynyt latinalle muuallakin, kuten Espanjassa, jossa latinasta ovat kehittyneet muun muassa espanjan, katalaanin ja galegon kielet. Tavallaan latina elää yhä nykyisten romaanisten kielten muodossa. Itse kysymykseesi italian kirjakielen isästä ei liene Mikael Agricolan kaltaista lyhyttä vastausta. Italian niemimaa oli pitkään poliittisesti jakautunut alue, ja sen paikalliset kielivariantit erosivat toisistaan merkittävästikin. Kirjakielen "isien" sijaan Italiassa puhutaan kolmesta lähteestä, joita pidettiin erilaisten kielen rekisterien malliesimerkkeinä. Jumalaisen näytelmän kirjoittanut Dante Alighieri, Decameronen kirjoittanut Giovanni Boccaccio, ja renessanssin isänäkin tunnettu Francesco Petrarca kirjoituksineen vakiinnuttivat firenzeläisen kielimuodon aseman Italiassa. Kirjallisuuden kaanoniin kuuluvat mallit olivat pitkään merkityksellisiä vain korkeakulttuurin piirissä, ja aiemmin mainituista kielivarianteista kehittyneet murteet (italiaksi "dialetti") olivatkin kansan parissa standardi-italiaa puhutumpia kielimuotoja aina 1960-luvulle asti.

Lähde: Suomela-Härmä, Elina, ja Enrico Garavelli. Il Dolce Idioma: Avviamento Agli Studi D'italiano. 2. p. Helsinki: Université de Helsinki, 2005. (italiaksi)