Törmäsin eräässä 1920-luvun Suomeen sijoittuvassa fiktiivisessä historiallisessa romaanissa siihen, että hahmo kantaa julkisilla paikoilla mukanaan pistoolia. Tämä sai minut pohtimaan, onko tällainen tuohon aikaan ollut todellisuudessakin sallittua? Milloin käsiaseiden hallussapito ja kantaminen on siis Suomessa otettu tarkemman sääntelyn kohteeksi? Etenkin pistooleiden omistaminen on nykyään käsittääkseni hyvin rajattua.
Vastaus
Ampuma- ja teräaseiden kanto-oikeuden rajoittamisen alku Suomessa voidaan ajoittaa vuoden 1927 lopulle: 15. joulukuuta annettiin "Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi eräistä toimenpiteistä henkeen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuvan rikollisuuden vastustamiseksi" (68/1927). Siinä todetaan mm. seuraavaa: "Viime vuosina on tapojen raaistumisesta johtuva rikollisuus lisääntynyt maassamme huolestuttavassa määrässä. Erikoisesti ovat henkeen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuvat rikokset, kuten murhat, tapot ja pahoinpitelyt, käyneet miltei jokapäiväisiksi ilmiöiksi. Varsinkin kuluvan vuoden aikana on eri puolilla maata tapahtunut runsaasti raakoja veritöitä, joissa tavallisesti on aseena käytetty joko ampuma-asetta tai puukkoa. -- Ilmeistä on, että näiden aseiden kantaminen niin yleisesti kuin maassamme on tapana on omiansa edistämään niiden väärinkäyttämistä. On senvuoksi katsottu välttämättömäksi ryhtyä lainsäädäntöteitä rajoittamaan n. s. taskuaseen sekä puukon ja muun siihen verrattavan teräaseen kanto-oikeutta. Taskuaseen kantaminen, johon asianmukaisessa järjestyksessä on myönnetty lupa, tulisi julkisilla paikoilla olla luvallinen vain täysin hyväksyttävässä tarkoituksessa. Puukkoon nähden olisi samoin asetuttava sille kannalle, ettei sen aiheetonta kantamista ole sallittava."
Kommentoi vastausta