Tietoa vanhoilllislestadiolaista tavoista ja auktoriteeteistä. TV, peskukone, kokoontumiset etc. Lähinnä väärinkäytökset ja kummalisuudet kiinnostaa. Myös…

Jos kirjoitat komediaa, toivon että teet sen kunnioittaen. Kyse on  yli 100 000 suomalaisen vakaumuksesta. Lestadiolaisuus on yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä toimivista herätysliikkeitä. Vanhoillislestadiolaisuus taas on suurin lestadiolaisen herätysliikkeen suuntauksista. Lestadiolaiset ovat siis luterilaisten seurakuntien jäseniä. Vanhoillislestadiolaisen herätysliike on organisoitunut alueellisiksi rauhanyhdistyksiksi, joita johtaa Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry (SRK).  Tämä vaihtuva keskusyhdistys on liikkeen virallinen johto ja yleensä käyttää liikkeen ääntä ulospäin. Sen sivulle oli koottu vanhoillislestadiolaisen uskonkäsityksen keskeisiä asioita : https://www.srk.fi/fi/nain-me-uskomme/nain-me-uskomme/

Vanhoillislestadiolaiset tunnetaan parhaiten siitä, että he ovat pyrkineet toteuttamaan arkielämässäänkin joitakin valtaväestön elämäntavasta poikkeavia tapoja. Näistä tunnetuimmat ovat torjuva suhtautuminen television katseluun ja ehkäisyyn. Nämä pätevät edelleenkin, joskin liike painottaa, että television katselu torjutaan sen huonon ohjelmabn vuoksi, ei itse laitteen. Kaikki, mitä puhutaan ei ole kuitenkaan totta. Esimerkiksi pesukonekieltoa voi pitää eräänlaisena urbaanilegendana.  Tunnettua on myös se, että lestadiolaiset tervehtivät toisiaan Jumalan terve -tervehdyksellä. Yle ja Ilta-Sanomat ovat koonneet eri aikoina sivuilleen yleisiä lestadiolaisuutta koskeviä väitteitä ja tarkistaneet todenperäisyyden. 
https://yle.fi/uutiset/3-9684757 
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005274708.html

Kirkon piirissä ongelmallisena pidetään vanhoillislestadiolaisten seurakuntaoppia, jota ulkopuoliset nimittävät eksklusiiviseksi seurakuntaopiksi. Sillä tarkoitetaan sitä, että liikkeen piirissä tunnutaan ajattelevan, että vain vanhoillislestadiolaiset pelastuvat ja että vain vanhoillislestadiolaiset voivat julistaa syntien anteeksiantamusta (rippiä). Tätä seurakuntakäsitystä kuvaa esimerkiksi tämä Kotimaa-lehden artikkeli.  https://www.kotimaa.fi/artikkeli/analyysi-vanhoillislestadiolaisten-seurakuntaoppi-on-vahva-ja-vaiettu-vakaumus/

Joitakin vuosia sitten lestadiolaisuuden piiristä nousi esiin väärinkäytöksiä. Niistä pahimpia olivat lasten seksuaaliset hyväksikäytöt. Asiaa pahensi se, että osoittautui, että liikkeen saarnamiehet ja papit olivat salailleet näitä rikoksia.  Asiaa on käsitelty esimerkiksi seuraavassa Yleisradion artikkelissa: https://yle.fi/uutiset/3-12285776  Kyse ei ole siitä, että vanhoillislestadiolaisuus sinänsä sallisi lasten hyväksikäyttöä. Yhteisön sulkeutuminen ja liikkeensisäinen rippikäytäntö ovat vain edesauttaneet asioiden pysymistä salassa.  Ripissä lestadiolaiset voivat julistaa toistensa syntejä anteeksi eivätkä ole voineet rippisalaisuuden vuoksi kertoa rikoksista poliiseille tai muille ulkopuolisille.

Vanhoillislestadiolaisuutta käsittelevää kirjallisuutta:
Jyrinki, Samuel : Taivas vai helvetti. Otava, 2019 (vain e-kirjana)
Linjakumpu, Aini : Haavoittunut yhteisö - hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa. Vastapaino, 2015
Linjakumpu, Aini : Lestadiolaisuuden taloudelliset verkostot. Vastapaino, 2018
Ruoho, Aila & Ilola Vuokko : Usko, toivo ja raskaus - lestadiolaista perhe-elämää. Atena, 2014
Salomäki, Hanna : Herätysliikkeisiin sitoutuminen ja osallistuminen. Kirkon tutkimuskeskus, 2010
Uskonsota keittiössä - vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuneiden kokemuksia. Maija-Leena Rova et a. Gummerus, 2016

Kaunokirjallisuutta:
Ratinen, Suvi : Matkaystävä. Otava, 2019
Rauhala, Pauliina : Taivaslaulu. Gummerus, 2013

Videoita: Kysy mitä vaan lestadiolaisuudesta (Samuel Jyrinki)  https://areena.yle.fi/podcastit/1-50732443