Tiedosta kiitollinen.
Olen kerennyt syntyä 1944 Antreassa tulin äidin ja vanhemman veljen kanssa Mikkeliin. Milloin viimeinen juna lähti Antreasta.
Mistä tätä tietoa voi etsiä ?
Vastaus
Yksin Antreasta on kirjoitettu useita historiakuvauksia, ja jos mukaan lasketaan myös erilaiset kyläkirjat ja muistelmat, Antrea-aiheista kirjallisuutta löytyy kosolti - kirjastoistakin.
Antrean evakuointikäsky annettiin sunnuntaina 18.6.1944. Sen pohjoisia osia tyhjennettiin vielä seuraavanakin päivänä, mutta jo tiistaina 20. päivänä oli siviililiikenne Antrean teillä kokonaan loppunut.
Kaikille ilmoitettiin, että suuntana ovat pohjoiseen johtavat tiet ja että mitään kuljetuksia ei järjestetä sotatoimialueella. Saman päivän ja seuraavan yön aikana antrealaiset liittyivät maantietä vaeltavaan Kannaksen evakkojen virtaan. Osa kulki koko evakkotien hevosella, jotkut jopa kävellen; suurin osa lastattiin juniin jollain Savon asemalla. Junaa saattoi joutua odottelemaan yli kaksi viikkoa. Lapsiperheitä ja vanhuksia evakuoitiin kuitenkin linja-autoilla ja junilla jo Antrean kylistä ja asemilta.
Heinäkuussa Antrean viljelyspäälliköt kutsuttiin takaisin johtamaan sadonkorjuutyötä, joka oli määrä tehdä armeijan voimin. Elokuun alkupäivinä alkuperäistä suunnitelmaa muutettiin ja 250 siviilihenkilön sallittiin palata Antreaan sadonkorjuuta varten.
Antrea tyhjeni lopullisesti suomalaisista heti Moskovan välirauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen 19.9.1944 - jo saman illan ja seuraavan päivän aikana. Viimeiset siviilit poistuivat työvoimapäällikkö Eino Lottasen autolla syyskuun 21. päivänä. Kello 12.35 suljettiin työvoimatoimiston ovet, viimeisten kirkolla olleiden antrealaisten evakkomatka alkoi ja pitäjä jäi autioksi.
Viimeinen evakkojuna Antreasta lähti 18. tai 19. kesäkuuta 1944 - tämän tarkempaa tietoa en valitettavasti onnistunut löytämään.
Lähteet:
Antrean kirkonkylä - unohtumaton kotiseutumme. Antrean kirkonkylän kyläkirjatoimikunta, 2004
Oili Korkeamäki & Marjukka Patrakka, Evakos ja uuves kois : antrealaisten ja vuoksenrantalaisten selviytyminen sota-ajasta tähän päivään, Antrea-seura, 2003
Kotiseutumme Antrea. Antrea-seura, 1996
Kommentit
Siellä oli karavaanissa isäni ja mummoni. Isäni oli neljän vanha. Tämän kaiken seurauksena isäni hamstraa tavaraa, ei voi heittää mitään pois ja takertuu kaikkeen vanhaan. Traumaattinen kokemus pienelle lapselle. Onneksi isänisä palasi sodan jälkeen fyysisesi vahingoittumattomana kotiin. Tai kotihan oli jäänyt miehitysalueelle.
Kommentoi vastausta