Tervehdys kirjastonhoitaja tai - tar !
KaksiTOISTA kolmeTOISTA neljäTOISTA jne. mutta ei kaksiKOLMATTA kolmeKOLMATTA jne., milloin suomessa lakattiin käyttämästä tätä tapaa sanoa tai kirjoittaa näin ?
Vastaus
Tarkkaa aikaa tällaisille kielellisille muutoksille ei voi antaa.
Nykysuomen sanakirjan (1951-1961) osassa 2, J-K (1953) muoto yksikolmatta, kaksikolmatta "21, 22" jne. todetaan "melko harvinaiseksi", joten siitä voi jo päätellä, että jo 50-luvun alkupuolella käyttö ei ollut yleistä.
Kommentit
Suomen Yleisradiossa joku toimittaja tai kuuluttaja käytti tuollaisia lukusanoja ilmaisemaan päivämääriä vielä 1960-luvulla. Miesääni.
Nykysuomen sanakirjan valmisteluhistoriasta tiedetään, että sotavuosien ja niitä seuranneen säännöstelyajan vuoksi aikataulu hidastui. Vuonna 1953 ilmestyneen toisen osan käsikirjoitus oli saatu muokatuksi 1940-luvun puolivälissä. Silloisella tekniikalla muutosten teko painovaiheessa olisi ollut kohtuuttoman hankalaa.
Havainnollistavana näytteenä näiden muotojen hitaasta katoamisesta 1900-luvun mittaan voisivat toimia vaikkapa sanan viisikolmatta (ts. kaksikymmentäviisi) esiintymät kahdessa merkittävässä sanomalehdessä (Helsingin Sanomat / Päivälehti ja Uusi Suomi / Uusi Suometar) vuosikymmenittäin:
00-luku: 213
10-luku: 118
20-luku: 77
30-luku: 88
40-luku: 91
50-luku: 33
60-luku: 37
70-luku: 5
Ainakin vielä vuonna 1962 julkaistussa kuunnelmassa "Paul Temple ja Spencerin juttu" käytettiin kyseistä tapaa ilmaista metrimääräisiä etäisyyksiä.
Anteeksi että saivartelen, mutta en usko että suomen kielessä on ikinä kirjoitettu osaa sanasta versaalilla (isoilla kirjaimilla). ;)
Ortodoksisen kirkon piirissä esiintyi aikoinaan tapaa osoittaa kunnioitusta palvonnan kohteelle käyttämällä kirjoitusasuja "HERra" ja "JEsus". Esimerkiksi Lavea jalouskoisen itäisen kathoollisen kirkon ristillinen katehisis (1849), oman aikansa merkittävin suomenkielinen ortodoksisen uskonnon oppikirja, käyttää näitä muotoja. Kirjassa on lisälehtenä jopa luettelo painovirheistä, jossa vahingossa kertaalleen mukaan lipsahtanut normaalimuotoinen "Herra" korjataan muotoon "HERra".
https://www.ortodoksi.net/index.php/Lavea_jalouskoisen_it%C3%A4isen_kat…
Käsitin, että suomenkielessä nykyään isoilla kirjoittaminen tarkoittaa huutamista. Tässä tapauksessa tarkoittanee, että lausuttaessa intonaatio on nouseva sanan loppua kohden, jotta kysymyksen lukijalle tulee selväksi mitä kysyjä haluaa painottaa.
Kysyjä ei tunne suomen kielen kirjoituskäytäntöjä. Tämä käy ilmi jo hänen tavastaan käyttää kysymys- ja huutomerkkiä ranskalaisittain.
Miten niin ranskalaisittain ? Kyllä nuo aivan normaaleilta vaikuttaa.
Ranskan kielessä kysymys- ja huutomerkki kirjoitetaan irti edeltävästä sanasta, suomen kielessä ei. Esimerkiksi Tintti-kirjojen kapteeni Haddock sanoo suomeksi "Tuhannen tuhatta tulimmaista turskattia!", mutta ranskaksi "Mille millions de mille sabords !"
Aha. Ok. Meilläpäin kansakoulussa 60-luvulla piti ennen huuto- ja kysymysmerkkiä jättää välilyönti. Lukioaikana sitä sitten kyllä korjailtiin, muttei selitetty miksi.
Kommentoi vastausta