Terve! Kysymykseni koskee Suomen Kaartin aseistusta. Kaartista on paljon kirjallisuutta, mutta varustuksesta puhutaan niissä todella ylimalkaisesti, enkä ole…

Keisarillisen Venäjän armeijassa upseereilla ei oikeastaan ollut yhtä "virallista" revolveria ennen 1870-luvun alkua. Venäjä ei varsinaisesti hyväksynyt nallilukkorevolvereita sotilaskäyttöön eikä siten ryhtynyt niitä suuressa mitassa valtion toimesta hankkimaan. Aseita kuitenkin hankittiin ulkomailta ja valmistettiin sekä valtion omistamalla Tulan tehtaalla että useiden yksityisten asepajojen toimesta. Upseerit kustansivat itse omat pistoolinsa ja revolverinsa, ja nallilukkorevolverit - esimerkiksi Coltin ja Adamsin mallit - tulivat yleisiksi.

Vasta vuonna 1871 tehtiin valtiollinen päätös hankkia Smith & Wessonin 4.2 linjan revolvereita vuodelta 1869. Nämä jakautuivat kolmeen päämalliin, I (1871), II (1872) ja III (1874). Smith & Wesson valmisti 3. mallia Venäjää varten vuosina 1874-77, ja vähäisen määrän tätä valmisti myös saksalainen yhtiö Ludwig Loewe & Co. S & W -revolvereita valmistettiin Venäjälläkin osin alkuperäismallia pienempänä ja pienikaliiperisempana.

Suomalaiset joukko-osastot käyttivät pääsääntöisesti samanlaisia jalkaväen ja ratsuväen aseita kuin Venäjän armeijan muut joukko-osastot, joten mitä todennäköisimmin kaartin upseerit käyttivät Turkin sodassa Smith & Wessonin 3. mallin revolveria. Silmäilin läpi joukon kaartilaismuistelmia Turkin sodan ajalta (O. W. Fennander, Akseli Lindfors, Viktor Olander), mutta kukaan kirjoittajista ei kuvaile aseistustaan yksityiskohtaisesti. Olander nimeää kyllä kiväärinsä Berdaniksi, mutta hänenkin revolverinsa on vain revolveri.

Lähteet ja kirjallisuutta:
Aleksandr Borisovich Zhuk, Ase-atlas : maailman käsiaseet. Ase-lehti, 1997
Suomalainen sotilas. [2], Hakkapeliitasta tarkk'ampujaan. Weilin+Göös, 2010
Torsten Ekman, Suomen kaarti 1812-1905. Schildts, 2006
Viktor Olander, Elämyksiäni ja muistelmiani vuosilta 1878-1919. [V. Olander], 1932.