Hei! Teen taustatutkimusta erästä kirjoitustyötä varten ja tarvitsisin tietoa murhatutkimuksen etenemisestä. Olen erityisen kiinnostunut Britannian poliisin menetelmistä, mutta myös yleisteokset sopivat hyvin. Sen lisäksi haluaisin yksityiskohtaista tietoa ruumiin mätänemisprosessista kuoleman jälkeen, kuolemisajankohdan määrittelystä ja ruumiinavauksesta. Olen yrittänyt myös löytää kirjallisuutta sarjamurhaajien psykologisesta profiilista laihoin tuloksin. Arvostan kaikkia neuvoja. :)
Vastaus
Valitettavasti nimenomaan Britannian poliisin menetelmistä ei tunnu olevan juurikaan kirjallisuutta saatavilla Suomessa. Mahdollisesti jotakin sellaista saattaisi olla Richard Plattin teoksessa ”Crime scene : the ultimate guide to forensic science” (Dorling Kindersley, 2003). Rikoksista kirjoittamisen kannalta kiinnostava voisi olla Mauro V. Corvascen ja Joseph R. Paglinon ”Murder one: a writer's guide to homicide” (Writer's Digest Books, 1997). Suomalaisesta näkökulmasta löytyy ainakin Kimmo Himbergin teos ”Tekninen rikostutkinta: johdatus forensiseen tieteeseen” (Poliisiammattikorkeakoulu, 2002).
Vanhempaa ja kenties jo tarpeidesi kannalta vanhentuneita teoksia ovat Arne Svenssonin ja Otto Wendelin ”Rikospaikkatutkimus” (Valtioneuvoston kirjapaino, 1955) sekä Jürgen Thorwaldin teokset ”Paljastavat sinetit: rikostutkimuksen vuosisata 1” (Otava, 1969) ja ” Vainajat eivät vaikene : rikostutkimuksen vuosisata 2” (Otava, 1970).
”Oikeuslääketiede” (Duodecim, 2000) lienee hyödyllinen, jos oikeuslääketieteellinen puoli kiinnostaa. Muistelmamuotoista näkökulmaa edustaa Kari Karkolan ”Kuolemalla on tarina: oikeuslääkäri selvittää” (Duodecim, 2006) ja Keith Simpsonin ”Murhan 40 vuotta: oikeuslääkäri muistelee” (Recallmed, 1991). Poliisin osuutta valottaa Kimmo K. Kiisken ”Poliisin rooli kuolemansyyntutkinnassa” (Poliisikoulu, 2005).
Sarjamurhaajista jonkinlaista tietoa olisi ainakin Thomas Müllerin teoksessa ”Ihmispeto” (Ajatus, 2006), Jonathan Fastin teoksessa ”Ceremonial violence: understanding Columbine and other school rampage shootings” (Overlook Press, 2009), Peter Langmanin teoksessa ”Kouluampujat: miksi nuori tappaa?” (BTJ, 2009). Yleisemmin rikollisten mielenmaailmaa saattaisivat valottaa Hannu Lauerman ”Pahuuden anatomia: pahuus, hulluus, poikkeavuus” (Edita, 2009), ”Psykopatia” (Helsinki, 2009), ”Oikeuspsykologia” (Edita, 2008), ”Kriminaalipsykologia” (PS-Kustannus, 2008) ja Monika Mattssonin ”Pahanteon psykologia: raportti rikollisuudesta ja moraalista” (Tietosanoma, 1998).
Kaikki edellä olevia on saatavilla HelMet-kirjastoista, ja saatavuuden voi tarkistaa osoitteesta http://www.helmet.fi.
Helka-kirjastojen puolelta löytyisi ainakin seuraavia kirjoja, joista voisi olla iloa:
Brookman, Fiona: ”Understanding homicide” (Sage, 2005)
Daly, Martin ja Margo Wilson: ”Homicide” (De Gruyter, 1988)
”Forensic psychology” (John Wiley, 2008)
”Legal medicine in history” (Cambridge University Press, 1994)
McCartney, Carole: ”Forensic identification and criminal justice: forensic science, justice, and risk” (Willan, 2006)
Olsson, Jan ja Thomas Kupper: ”Grundläggande kriminalteknik” (Jure, 2009)
Polson, Cyril John, D.J. Gee ja Bernard Knight: ”The essentials of forensic medicine” (Pergamon Press, 1985)
Niiden saatavuuden voi katsoa osoitteesta https://helka.linneanet.fi.
Englanninkielisen Wikipedian sarjamurhaajia käsittelevässä artikkelissa osoitteessa http://en.wikipedia.org/wiki/Serial_killer on runsaasti lähdekirjallisuutta, mutta niiden saatavuus Suomessa lienee kehno. Tarvittaessa kirjallisuutta voi tilata kaukolainoina ulkomailta, joskin se on maksullista. Artikkelin lopussa olevista linkeistä voi olla hyötyä, ja itse artikkelissakin on kohtalaisesti tietoa.
Kommentoi vastausta