Hei! Teen pienimuotoista analyysia kutsumus-käsitteestä ja olen yrittänyt selvittää kutsumus -sanan alkuperää. En ole löytänyt etymologisista sanakirjoista kutsumus sanan alkujuurta. Loogisesti ajateltuna sana ilmeisesti juontuu kutsua sanasta, mutta onko näin? Selvää vastausta kutsua sanan alkujuuresta en tosin myöskään löytänyt... Kiitos vastauksesta!
Vastaus
Sana ”kutsumus” on mitä luultavimmin johdos sanasta ”kutsu”. Raimo Jussilan teoksen ”Vanhat sanat” (SKS, 1998) mukaan ”kutsumus” on esiintynyt suomen kirjakielessä tiettävästi ensimmäisen kerran 1601 lakitekstissä merkityksessä ’haaste’ ja vuonna 1621 merkityksessä ’kutsu (saapua)’, ’kutsu virkaan’, ’kehotus parannukseen’. Alkujaan sanalla on siis ollut juridista ja uskonnollista merkitystä. Sanan sepittäjästä tai kaukaisemmasta syntyhistoriasta ei liene tietoa, koska kirjat eivät sitä kerro.
”Kutsua”-verbi on esiintynyt suomen kirjakielessä sen alkuajoista asti, joten sen alkuperä on kaukainen. Kaisa Häkkisen ”Nykysuomen etymologinen sanakirja” (WSOY, 2004) kertoo, että sillä on vastineita kaikissa lähisukukielissä. Häkkinen pitää todennäköisimpänä, että sana on balttilainen laina, joka olisi samaa perua kuin liettuan ”kviesti” (’kutsua’). Sille on esitetty myös germaanista alkuperää tai jopa suomalais-ugrilaiseen kantakieleen ulottuvaa alkuperää, mutta jälkimmäinen näyttää epätodennäköiseltä, koska vastineita ei löydy kaukaisemmista sukukielistä. Valitettavasti noin kaukainen kielihistoria on aika arvuuttelua, ja harvoin saadaan täysin lopullista ja varmaa vastausta.
Kommentoi vastausta