Tässä iltapuhteeksi heräsi mieleen seuraava kysymys: Miten ennen tietokoneaikaa kirjastoissa hoidettiin lainaus ja palautus? Miten tiedettiin, mitä oli lainassa, ja kenellä? Mitkä olivat tekniset ratkaisut?
Vastaus
Kirjastoissa on ollut käytössä useitakin erilaisia lainausjärjestelmiä ennen tietokoneaikaa: kameralainaus, jossa mikrofilmeille kuvattiin jokainen lainattu kirja kirjantaskussa olevan numerollisen mikrokortin kanssa. Puuttuvista kirjoista tuli sitten lista, jonka mukaan luettiin mikrofilmiltä asiakastiedot ja kirjoitettiin muistutusposti. Ennen kamera-aikaa oli käytössä ns. Detroit-järjestelmä, jossa yksinkertaisesti jokaisen kirjan taskussa oli kortti, johon lainaajan numero merkittiin, kortit järjestettiin sitten kirjastossa laatikoihin ja kun kirja palautettiin kortti sujautettiin taas kirjan taskuun
takaisin. Tätä aikaisemmin kirjastokorttiin leimattiin
lainattujen kirjojen määrä ja palauttaessa merkittiin lainauskorttiin palautuspäivä.
Kommentit
Minä vuonna tietokoneet tulivat kirjastoihin lainaustoimintaan?
Kaikkiin noihin jouduin tutustumaan 40 vuotta kestäneen työurani aikana, mutta tuo viimeinen systeemi jäi epäselväksi. Tarkoitettiin jo ns. yksikortti -järjestelmää, missä jokaisen kirjan takasivulla oli liimattu lipuke, johon kirjoitettiin lainaajan numero ja leimattiin eräpäivä? Vastaavasti asiakkaalle numeroituun korttiin (jota säilytettiin kirjastossa) merkittiin lainatun kirjan hankintanumero ja eräpäivä.
Tämä järjestelmä oli hyvin toimiva pienissä kirjastoissa.
Kommentoi vastausta