Tarvitsin tietoa psykologisesta romaanista.

Psykologisen romaanin käsitteestä ei löydy mitään virallista määritelmää. Esimerkiksi suomalaisissa kirjallisuuden hakuteoksissa, kuten Yrjö Hosiaisluoman Kirjallisuuden sanakirjassa (2003) tai Otavan kirjallisuustiedossa (1990) ei löydy kyseistä hakusanaa.

Englanninkielisessä J. A. Cuddonin hakuteoksessa A Dictionary of Literary Terms
(1982) löytyy kuitenkin termi Psychological novel. Vapaasti suomennettuna siinä määritellään psykologisen romaanin keskittyvän enimmiltä osin päähenkilöiden henkisen, tunteellisen ja psyykkisen elämän analysointiin, sen sijaan, että keskipisteessä olisi kirjan juoni tai toiminta.

Porvoon kaupunginkirjaston nettisivuilla on myös käyttökelpoinen luettelo eri romaanityypeistä, jossa on myös psykologisen romaanin määritelmä:

http://city.porvoo.fi/tiedonlahde/romaani.htm

Psykologista romaania lähellä on myös termi kehitysromaani. Esimerkiksi Pekka Mattilan Kirjallisuudentutkimuksen avainsanoja –teos (1984) määrittelee kehitysromaanin kuvaavan romaanihenkilön sisäistä ja ulkoista kehitystä ja persoonallisuuden kypsymisprosessia ympäröivässä maailmassa. Otavan kirjallisuustieto (1990) puolestaan kertoo kehitysromaanin olleen alun perin erityisesti saksalainen romaanityyppi (Bildungsroman), ja syntyneen Saksassa Goethen aikana. Siinä kuvataan ihmisen sisäistä kehitystä. Tyypin perusteoksena on pidetty Goethen Wilhelm Meisterin oppivuosia (1795-1796). Myöhemmin kehitysromaani –termiä on käytetty väljemmässä merkityksessä.

René Wellekin ja Austin Warrenin kirjassa Kirjallisuus ja se teoria (1969) on kappale Kirjallisuus ja psykologia (s. 94), jossa käsitellään romaaneja psykologisesta näkökulmasta. Hyötyä saattaisi olla myös Liisa Saariluoman teoksesta Muuttuva romaani: Johdatus individualistisen lajin historiaan (1989).