Suomessa kerätään kielitilastoja, tilastoja siitä, kuinka suuri osa väestöstä on minkäkin kielistä. Yllätyin, kun luin, että Ruotsissa ei ole tuollaisia…

Suomessa merkitään viralliseen väestörekisteriin kunkin henkilön "äidinkieli", vain yksi. Sen taitoa ei tarvitse todistaa, ja sen voi vaihtaa halutessaan pelkällä ilmoituksella. Väestörekisteripohjaisena tietoja ei kerätä kaikissa maissa.

Vastauksessa annetusta Ruotsi-linkistä en löytänyt tilastotietoja, vain toteamuksen että suomenkielisten määrää Ruotsissa ei tiedetä koska asukkaiden puhumista kielistä ei pidetä tilastoja. Suomalaistaustaisia (ts. sellaisia joiden vanhemmista tai isovanhemmista ainakin yksi on syntynyt Suomessa) on noin 700 000; heistä osa on suomenruotsalaisia tai Ruotsissa syntyneitä jotka eivät osaa suomalaisten vanhempiensa tai isovanhempiensa äidinkieltä. Kielitieteilijä Parkvall on arvioinut (siis ei todennut tarkoista lähteistä), että vuonna 2012 on Ruotsissa voinut asua 175 000 suomea äidinkielenään puhuvaa.

Voisiko kirjasto täsmentää linkkiä löytämiinsä Norjan kielitilastoihin? Linkki johtaa vain tekstipätkiin, joissa sattuu esiintymään sanat spoken ja languages, ei lainkaan tietoihin norjalaisten äidinkielistä. Selailemalla sekä norjan- että englanninkielisiltä sivuilta löytyi mm. väestöpyramidi, ikäjakauma sukupuolittain mutta amatööritiedonhakija ei onnistunut pääsemään pitemmälle.

Norjan tilastoviranomainen vahvisti, että NORJASSA EI KERÄTÄ tilastotietoja asukkaiden äidinkielistä. Sitä vastoin koulujen opetusryhmistä on tarkkoja lukuja. Esimerkiksi saamenkielisten osuutta voidaan arvioida sen pohjalta, kuinka moni peruskouluikäisistä (1. - 10. kouluvuosi) on koululuokissa joiden opetuskieli (ei pelkästään oppiaine) on jokin saamelaiskielistä. Vuoden 2023 luku oli 904. Suomen kielen osalta tiedetään samasta ikäluokasta, että "in 2023 there were 338 students with Finnish as a second language".

In DENMARK we do NOT register first/native language, and therefore Statistics Denmark does not have any data related to languages.
Väestötilastoissa eritellään asukasluvut mm. syntymämaan ja kansalaisuuden mukaan, ja näiden tietojen perusteella voidaan laatia arvioita äidinkielijakaumasta, mutta sellaista ei julkaista tilastoissa.
Tanskan tilastokeskuksen sivuilla on valmis kysymyslomake, ja ytimekäs vastaus tuli ongelmitta.

ISLANNISSA EI rekisteröidä asukkaiden äidinkieltä muuten kuin koulutilastoihin "pupils in compulsory schools having another mother tongue than Icelandic". Esimerkiksi vuonna 2023 maassa oli 10 suomenkielistä ja 63 ruotsinkielistä peruskoululaista.
Koko väestöstä tilastoidaan kansalaisuus ja maahanmuuttajien lähtömaat (v. 2023 Islannissa asui 133 Suomen ja 352 Ruotsin kansalaista).
Englanninkieliset tilastot ovat helppokäyttöisiä, ja sivustolla on selkeä kysymyslomake yhteydenottoja varten.

Summa summarum:
Muissa pohjoismaissa ei rekisteröidä eikä tilastoida väestön äidinkieliä.

Suomessa kuntien suomen-, ruotsin- ja kaksikielisyys (sekä kaksikielisissä enemmistökieli) määräytyy asukkaiden rekisteröidyn äidinkielen mukaan. Kielilaki tuli pian itsenäistymisen jälkeen vuonna 1922. Saamen kielen käytöstä on säädetty erikseen.

Suomessa on kuitenkin julkaistu tarkkoja tilastoja kunnittain ja lääneittäin väestön äidinkielestä jo ennen itsenäistymistä. "Suomenmaan tilastollinen vuosikirja" vuodelta 1882 sisältää: "Pinnan-ala ja kirkonkirjoihin pantu väkiluku sekä suomea ja ruotsia puhuvien lukumäärä kussakin Suomenmaan kunnassa" 31.12.1880. Helsingin, Turun, Viipurin ja Tampereen taulukoissa on eritelty lisäksi venäjän- ja saksankieliset sekä silloisen Oulun läänin yhteisluvuissa "lapin kieltä puhuvat".

Koko maa vuoden 1880 lopussa:
1 756 381 suomi, 294 876 ruotsi,
4 195 venäjä, 1 720 saksa, 2 263 muut