Sterilisoitiinko naisia Suomessa jotka menivät ei valkoisten miesten kanssa naimisiin vv. 1930-1940? Tietämäni parilla ei ollut lapsia, siksi tulee kysymys.

Suomessa annettiin sterilisoimislaki vuonna 1935 (227/1935). Ensisijaisesti se kohdistui "tylsämielisiin, vähämielisiin ja mielisairaisiin" sekä sellaisiin rikoksentekijöihin, joilla näiden tekemien rikosten tai rikosten yritysten perusteella voitiin otaksua olevan "luonnoton sukuvietti" ja joiden sen perusteella ajateltiin voivan olla vaaraksi muille. Oikeustoimikelpoisen henkilön tekeminen suvunjatkamiseen kykenemättömäksi oli mahdollista hänen omasta hakemuksestaan, "jos on syytä varoa, että hän avioliitossaan saa vajaakelpoisia lapsia taikka että hän sukuviettinsä luonnottoman voimakkuuden tai suuntautumisen takia joutuisi tekemään rikoksia".

Sterilisoimislain soveltamisesta meillä kertoo Juha Matias Lehtonen kirjassaan Terveys ja humpuuki seuraavaa:

Sterilointien rinnalla otettiin käyttöön kastraatiot eli sukupuolirauhasten poistot. Pakkosterilointeja ja -kastraatioita perusteltiin ääriesimerkeillä, kuten raiskauksilla ja lasten hyväksikäytöillä. Vaikka kastraatiot eivät koskaan muodostuneet kovin suureksi ilmiöksi, lääkärit ja oikeusoppineet kannattivat rotuhygieenisiä sterilointeja laajasti vuosikymmeniä. Toisen maailmansodan aikana rikosoikeuden professori Brynolf Honkasalo esitti suorastaan huolensa siitä, että edellisten vuosien aikana ainoastaan 500 suomalaista oli steriloitu, vaikka ehdot täyttäviä oli 15 500.

Sterilisoimislain soveltaminen ei ollut millään muotoa ongelmatonta. Osa lain perusteella tehdyistä steriloinneista ja kastraatioista oli pakollisia, osa vapaaehtoisia, iso osa siltä väliltä. Heikossa asemassa olevia painostettiin ja johdateltiin hyväksymään toimenpiteet. Kohteiden sekasortoista valintaa ohjasivat huono tiede, kristilliskonservatiivinen moraali ja byrokraattinen mielivalta. Henkistä kehittyneisyyttä voitiin testata esittämällä tietovisakysymyksiä. Näin toimenpiteet saatiin kohdistumaan kouluttamattomaan väestöön. Pakkotoimet levisivät kattamaan myös uhrittomia rikoksia: seksityötä, naisten harrastamaa irtoseksiä ja miesten samansukupuolisia akteja.

Vuonna 1950 säädettiin uusi laki, jolla yritettiin saada kastraatioiden määrä kasvuun. Lopulta vuonna 1970 vanhat kastroimis- ja steriloimislait korvattiin vähemmän aggressiivisilla versioilla. Vuosien 1935 ja 1970 välillä ehdittiin steriloida tuhansia suomalaisia rotuhygieenisin perustein sekä kymmeniä tuhansia sekalaisista lääketieteellisistä syistä, jotka saattoivat olla perusteltuja tai sitten eivät. Ylivoimainen enemmistö steriloiduista oli naisia, sillä heidän ajateltiin olevan ensisijaisesti vastuussa kansanterveydestä.

Lähteet: 
Sterilisoimislaki (227/1935) 
Juha Matias Lehtonen, Terveys ja humpuuki : kaikki mikä parantamisessa on mennyt vikaan