"Sinäkin Brutus?" Shakespearen näytelmä herätti kysymyksen että oliko Brutus kuinka läheinen Caesarille oikeassa elämässä?

Marcus Junius Brutus (85-42 eKr.) oli merkittävä roomalainen poliitikko, puhuja sekä kenties yksi historian kuuluisimmista salamurhaajista. Brutus syntyi nimekkääseen Juniuksen plebeijisukuun, mutta ei voinut edetä poliittisella urallaan, koska hänen isänsä oli 80-luvulla eKr. nimetty valtion viholliseksi Lucius Cornelius Sullan proskriptioissa. Noin vuonna 59 eKr. Quintus Servilius Caepio adoptoi jo aikuisen Brutuksen, jonka jälkeen hänen viralliseksi nimekseen tuli Quintus Caepio Brutus. Adoptoinnin jälkeen Brutus kykeni edistämään julkista uraansa.

Brutus toimi poliittisella urallaan varsin huomattavissa toimissa. Hän oli esimerkiksi Gallia cisalpinassa (vastaa suurin piirtein nykyistä Pohjois-Italiaa) ensin maaherrana ja sitten preetorina.

Julius Caesarin kansalaissodan aikaan Brutus oli ensin Pompeiuksen kannattaja, kunnes siirtyi Gaius Julius Caesarin (100-44 eKr.) kannattajiin ja sai myös häneltä armahduksen Farsaloksen taistelun (48 eKr.) jälkeen. Kiihkeänä tasavaltalaisena Brutus kuitenkin osallistui Gaius Cassius Longinuksen kanssa salaliittoon yhä yksinvaltaisemmaksi käynyttä Caesaria vastaan. Brutus, Cassius ja muut salaliittolaiset murhasivat Caesarin vuoden 44 eKr. maaliskuun iduksena (15.3.) Pompeiuksen teatterin kuuriassa, jossa Rooman senaatti tuolloin kokoontui. Vailla järkevää poliittista ohjelmaa Caesarin murhaajat joutuivat pakenemaan Roomasta.

Caesarin murhan jälkeen Roomaa hallitsi niin sanottu toinen triumviraatti, johon kuuluivat Marcus Antonius, Gaius Octavianus (myöhemmin keisari Augustus) sekä Marcus Aemilius Lepidus. Marcus Antonius ja Octavianus ajautuivat sotaan Caesarin murhaajien kanssa. Sota päättyi toiseen Filippoin taisteluun vuonna 42 eKr., jonka jälkeen Brutus teki itsemurhan.

Antiikin aikaisten lähteiden mukaan Brutuksella ja Caesarilla oli läheiset välit. Esimerkiksi Plutarkhos (Kuuluisien miesten elämäkertoja 20) kirjoittaa, että Caesarilla oli ollut suhde Brutuksen äidin Servilian kanssa. Plutarkhoksen mukaan tämän takia Brutuksella olisi ollut erityinen asema Caesarin elämässä. Farsaloksen taistelun jälkeinen armahdus vihollisen joukoissa olleelle Brutukselle kertonee myös siitä, että Caesar piti Brutusta suuressa arvossa.

Brutuksen jälkimaine on vaihdellut suuresti. Ranskan vallankumouksen aikaan hän oli tasavaltalaisuuden ilmentymä. Dante taas sijoittaa teoksessaan Jumalainen näytelmä Brutuksen helvetin alimpaan kerrokseen yhdessä Cassiuksen ja Juudas Iskariotin kanssa. Dante kuvaa, miten kolmikasvoinen Saatana ikuisesti rouskuttaa Brutusta, Cassiusta ja Juudasta rangaistuksena heidän teoistaan.

Lähteet:

• P. Castrén, Uusi antiikin historia, Otava 2011.
• G. W. Richardson, T. J. Cadoux, ”Brutus”, teoksessa Oxford Classical Dictionary (eds. S. Hornblower, A. Spawforth), Oxford University Press 1996.