Shintolaisuuden jumalat ja heidän tarinansa ja varsinkin kuussa asuvan jäniksen tarina.

Shintolaisuus (jumalten tie) on Japanin perinteinen uskonto. Se on syntynyt tuhansien vuosien aikana eikä sillä ole varsinaista perustajaa. Se ei pyri leviämään, vaan on enemmänkin japanilaisten asenteista, uskomuksista ja elämäntavoista koostuva uskonto. Shintolaisuudessa vallitsee animistinen ajattelutapa, jonka mukaan kaikessa on henki. Shintolaisuudella ei ole pyhää kirja, johon oppi olisi koottu. Tärkeitä ovat jokapäiväiset rituaalit, kuten pyhätöissä käyminen, kotialttareista huolehtiminen ja vuodenkiertoon liittyvät yhteiset juhlat. Koska jumaluus esiintyy kaikkialla, jumalan kuvia ei ole.

Perustietoa shintolaisuudesta suomeksi löytyy muun muassa seuraavilta nettisivuilta:
- http://www.suol.fi/raamattunet/shinto.html
- http://maailmanusk.opintonet.verkkopolku.com/?JapaninUskontoShintolaisu…
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Shintolaisuus

Shintolaisuuden keskeinen käsite on kami eli henkijumala. Kameja on luonnossa, luonnonilmiöissä ja shintopyhäköissä. Myös tärkeät sotapäälliköt ja esi-isät ovat kameja. Kameja eli henkijumalia on joidenkin laskujen mukaan yli 8 miljoonaa. Tässä tulkoon mainituksi vain jokunen: Uskomuksen mukaan Kahden jumalan Izanamin ja Izanagin avioliitosta syntyi maailma. Toisen myytin mukaan Izanagin silmien pesemisen seurauksena syntyvät Japanin kolme merkittävintä jumalaa – Amaterasu, auringonjumala, Tsukiyomi, kuunjumala ja Susano, myrskynjumala. Auringonjumalatar Amaterasu lähetti poikansa hallitsemaan maailmaa. Tämän vuoksi Japani kutsuu itseään “nousevan auringon maaksi”. Lisäksi muun muassa Fukurokuju on viisauden ja onnen, Hotei naurun,onnen ja tyytyväisyyden ja Taki Tsu Hiko sateen jumala, jne. Taruja ja henkijumalia on loputtoman paljon. Shintolaisuuden mytologiasta voi lukea enemmän muun muassa kirjasta:
-Itämaiden mytologia, Gummerus 1990.

Shintolaisuuden jumalatarinat ovat pitkälti sadunomaisia. Erään tarun mukaan kolme viisasta miestä muutti itsensä säälittäviksi vanhuksiksi. He ryhtyivät anelemaan ruokaa ketulta, apinalta ja jänikseltä. Sekä ketulla että apinalla oli ruokaa annettavanaan heille. Mutta jänis, joka oli tyhjäkätinen, tarjosi sen sijaan oman lihansa syötäväksi. Viisaita kosketti jäniksen uhraus niin suuresti, että he antoivat sen elää palatsissa kuussa.