Shakespeare käytti soneteissaan jambista pentametriä. Yhdessä säkeessä niitä oli aina viisi, mutta mistä voi tietää, missä on aina yksi jambi? Mistä voi…

Runomittoja voidaan luokitella niiden ominaisuuksien mukaan. Perustavanlaatuinen ero on jako poljennollisiin ja poljennottomiin runomittoihin. Poljennolliset jaetaan edelleen neljään eri runojalkaan, jotka ovat jambi, trokee, daktyyli ja anapesti. Tällaisia runoja (etenkin ääneen) lukiessa huomaa heti niiden poljennon, rytmin, joka syntyy painollisten ja painottomien, eri pituisten tavujen vaihtelusta.

Runojaloista jambi ja anapesti ovat nousevia mittoja, trokee ja daktyyli laskevia. Nouseva vaikutelma syntyy siitä, että säe alkaa painottomalla tavulla, jota seuraa painollinen. Tuttu esimerkki jambista on Suvivirsi: jo JOUtui ARmas AIka. Laskevat runomitat alkavat puolestaan painollisilla tavuilla. Kalevalamitta, nelipolvinen trokee, on tällainen (VAka VANha VÄInäMÖInen).

Jambissa painolliset ja painottomat tavut siis vuorottelevat, kun taas anapestissa kahta painotonta tavua seuraa yksi painollinen. Puhuttaessa pentametristä viitataan siihen, montako tällaista painollisten ja painottomien tavujen muodostamaa runojalkaa (jambissa siis x-X ja anapestissä x-x-X) yhteen säkeeseen sisältyy. Näitä voi olla 4-8, eli kyseessä voi olla tetra-, penta-, heksa-, hepta-, tai oktametri. Pentametrissä runojalkoja kussakin säkeessä on siis viisi, ja kun kyse on jambisesta mitasta, se tarkoittaa kymmentä tavua, joista paino on alusta lukien toisella tavulla ja sen jälkeen joka toisella. Perinteisessä sonetissa on yhteensä 14 tällaista säettä.

Poljennottomia runomittoja ovat esim. japanilaiset haiku ja tanka, jossa tavujen ja rivien määrä on säädelty, mutta painollisuutta ei.

Lähteet:
Kantokorpi, Mervi: Runousopin perusteet (Yliopistopaino 2005)
Shakespeare Online: http://www.shakespeare-online.com/sonnets/sonnetstyle.html
Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Runomitta