Satukirja, jossa perinteiset roolit väärinpäin. Muistelen tarinaa Punahilkasta. Isoäiti oli kamalan ilkeä ja susi kiltti. Punahilkka ja susi rakastuivat, menivät naimisiin ja elivät onnellisina metsässä suden linnassa. Isoäiti oli tästä niin vihainen, että kutistui kiukusta pikkiriikkiseksi. Hänet nähtiin viimeksi tappelemassa hiirien kanssa juustonpaloista ruokakomerossa.
Vastaus
Punahilkasta on tehty paljon erilaisia mukaelmia. Näistä lähimmäs kysymyksessä kuvailtua mennee Tomi Ungererin kirjasta Petronella ja muita satuja (Weilin+Göös, 1975) löytyvä versio. Siinä Punahilkka lähtee viemään viikoittaista ruoka-avustusta läpikotaisin pahalle isoäidilleen. Matkallaan tyttö kohtaa ystävällisen suden, joka tahtoo viedä hänet palatsiinsa. He lähtevät, menevät naimisiin, saavat paljon lapsia ja elävät onnellisina ikänsä kaiken. Sen sijaan ilman ruokaa jäänyt isoäiti kutistui, kunnes oli enää vaaksan mittainen. Viimeksi hänet nähtiin tyhjentämässä muuatta ruokakomeroa erään sopulin seurassa. Sadun lopussa on kuva isoäidistä reikäjuuston ääressä enemmän rottaa tai hiirtä kuin sopulia muistuttavan jyrsijän kanssa.
Kommentoi vastausta