Saako Suomessa antaa lapselle nimen, jossa on vierasperäisiä kirjaimia, esim. ø, ñ, ž, ü?

Etu- ja sukunimilakimme ovat viime vuosina muuttuneet aiempaa suvaitsevaisemmiksi: aiempi vaatimus kotimaisen nimikäytännön mukaisesta nimestä on lieventynyt säädösmuutosten myötä "vakiintunutta nimikäytäntöä vastaavaksi". Poikkeusperusteet mahdollistavat sellaisenkin nimen valinnan, joka ei täytä tätä ehtoa "jos henkilöllä kansalaisuutensa, perhesuhteidensa tai muun niihin rinnastettavan seikan perusteella on yhteys vieraaseen valtioon ja esitetty etunimi vastaa kyseisessä valtiossa vakiintunutta etunimikäytäntöä". Periaatteessa vierasperäisiä kirjaimia sisältävän nimen antaminen on siis mahdollista – ei kuitenkaan täysin ilman perusteita.

Digi- ja väestötietoviraston nimipalvelusta voi tarkistaa, löytyykö ajateltua nimeä väestötietojärjestelmästä. Se sisältää myös harvinaisia, esimerkiksi ulkomaista alkuperää olevia etunimiä. Kaikkia järjestelmään merkittyjä etunimiä ei voida kuitenkaan automaattisesti hyväksyä vastasyntyneelle lapselle Suomessa. Harkittaessa harvinaisen nimen antamista lapselle on syytä varmistaa sen lainmukaisuus Digi- ja väestötietovirastosta tai seurakunnasta.

Ehdotettu nimi voidaan hyväksyä tai hylätä. Epäselvissä tapauksissa pyydetään lausunto oikeusministeriön alaisuudessa toimivalta nimilautakunnalta. Nimilautakunnan käsittelemistä nimistä monet ovat ns. uudisnimiä ja sen ensisijaisena tehtävänä on ratkaista, voiko ehdotettua nimeä pitää vakiintunutta nimikäytäntöämme vastaavana. Lautakunta julkaisee vuosittain listan hyväksytyistä ja hylätyistä nimistä.

Etu- ja sukunimilaki 946/2017 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®
Valtioneuvoston asetus etu- ja sukunimistä 838/2018 - Säädökset alkuperäisinä - FINLEX ®