Panin merkille yllättäen, että kirjoissa on näköjään pilkkusääntöjen noudattaminen vähän niin ja näin. Onko se jokin tyylikeino vai miksi suomentajat eivät noudata oikeinkirjoitusta. Ainakin Alice Munron kirjoissa, joita juuri luin, pilkkuja ei näy siellä, missä niiden pitäisi kai olla. Ihmettelinkin, miksi oli välillä niin vaikealukuista.
Vastaus
Pilkkusäännöille on paikkansa ja niitä tulee noudatta asiateksteissä kuten tietokirjallisuudessa. Kaunokirjallisuus, jonka edustajiin Alice Munro kuuluu, on yksi taidemuoto. Kaunokirjallisten tekstien ei tarvitse noudattaa kielioppisäännöksiä.
Jos alkuperäiskielisessä kirjassa on käytetty taiteilijan vapautta ilmaisussa, kääntäjän tulee välittää teksti samanlaisena käännettävälle kielelle. Kiire tai huono perehtyneisyys voivat aiheuttaa käännökseen huolimattomuuksia, vaan muutoin pilkuttomuus tai muu kieliopista poikkeaminen ovat, kuten epäilit, taiteilijan käyttämiä tyylikeinoja.
Lähteet:
Käännetyt maailmat : johdatus käännösviestintään, Gaudeamus, 2015
https://pilkunviilaamo.fi/erot-suomen-ja-englannin-pilkutuksessa/
https://www.kielikello.fi/-/pilkkuja-liikaa-vai-liian-vahan-
https://www.kotus.fi/nyt/uutistekstit/uutiskirjeet/kielikuulumisia-uuti…
https://www.kielitohtori.fi/kielenhuoltovinkit-kotihoito-opas/pilkuttom…
Kommentoi vastausta