Paljonko oli perus luokan opettjan palkka vuonna 1929

Vuonna 1929 kansakoulunopettajan palkanmuodostukseen vaikutti se, työskentelikö hän kaupungissa vai maaseudulla, ja se, toimiko hän ala- vai yläkoulussa. Myös sukupuoli ja perheellisyys olivat palkkaukseen vaikuttavia tekijöitä. 

Vuonna 1929 kansakoulunopettajien palkoista säädettiin joulukuussa 1926 voimaan tulleessa Laissa kansakoululaitoksen kustannuksista (180/1926).
Esimerkiksi kaupunkien kansakoulunopettajien pohjapalkkojen tuli sen 16§:n mukaan olla vähintään seuraavat (paikan kolmiportaisen kalleusluokan mukaan): yläkansakoulun perheellinen opettaja 24 000–26 400, yläkansakoulun perheetön opettaja 20 000–22 400 ja alakansakoulun opettaja 15 000–17 400 markkaa vuodessa.

Ensimmäisestä lapsesta myönnetyn palkanlisän lisäksi opettajat saivat jokaisesta seuraavasta 16 vuotta nuoremmasta lapsesta 1 200 markkaa kasvatusapua vuodessa.
Ikälisää saivat kaikki opettajat 4, 8, 12 ja 16 vuotta palveltuaan 4% kerrallaan peruspalkasta laskettuna.

Perheellisyyslisiä ja kasvatusapuja nautti noin joka viides kaupunkien kansakoulunopettaja. Suuri enemmistö opettajia sai lain mukaan tulla toimeen pelkin ikälisin ryyditetyllä peruspalkalla, joka I kalleusluokan kaupungeissa oli yläkansakouluissa 1 866 mk/kk ja alakansakouluissa 1 450 mk/kk, II kalleusluokan kaupungeissa 1 766 mk/kk ja 1 350 mk/kk sekä III kalleusluokan kaupungeissa 1 666 mk/kk ja 1 250 mk/kk.

Monessa kansakoululaitoksestaan hyvin huolehtivassa kaupungissa maksettiin opettajille kuitenkin kustannuslain mukaista minimikorvausta parempaa palkkaa. I kalleusluokan kaupungeista esimerkiksi Tampereella yläkansakoulun miesopettajan palkka oli 31 200 markkaa vuodessa (2 600 mk/kk), naisopettajan 27 600 (2 300 mk/kk) ja alakansakoulun opettajan 24 900 (2 075 mk/kk).

Lähde:
M. Rajamaa, Kaupunkikuntain kansakoulunopettajain palkkaus. – Opettajain lehti 7/1929