Ovatko suomalaiset kirjailijat (spefi- tai muut kirjailijat) kirjoittaneet teoksia, joissa aika kulkisi väärään suuntaan tai joissa muut ajan vääristymät tai aikamatkailu olisivat keskeisiä teemoja?
Vrt. esim. jotkut Philip K. Dickin romaanit ja Martin Amisin Ajan suunta.
Vastaus
Aikamatkailua esiintyy ainakin seuraavissa kotimaisissa aikuisten tieteiskirjoissa:
- Anssi Asunta: Kolmas aikakirja
- J. Pekka Mäkelä: 391
- Aukkoja ajassa (toim. Harri Erkki), novellikokoelma
- Jyrki Vainonen: Swiftin ovella
- Janne Mäkelä: Juoksu aikaa vastaan
- Martin Taiga: Osiriksen sormus : kaksi aikamatkakartomusta
- Hemmo Murto-Unkila: Sälekaihtimien sulkijat
- Markku Varis: Visiot ja virukset
- Sari Paldanius: Bahalas
Muita esimerkkejä ajasta suomalaisessa tieteiskirjallisuudesta ovat mm. vuonna 1931 ilmestyneessä L. Valakiven Nuortuva maailma, jossa ihmiset syntyvät vanhuksina ja nuortuvat kohti lapsuutta; Tuomas Salorannan novellikokoelmassa Musta tähti ja muita tarinoita tulevaisuudesta ainakin joku novelleista käsittelee aikamatkustusta ja Rax Rinnekankaan Leo Trotskin ajastin -kirjassa ajalla on merkittävä osuus. Milla Keräsen Sisilian ruusu ei ole ehkä luokitettu tieteiskirjallisuuteen, mutta aikamatkustus on siinä merkittävä juonenkäänne. Tänä vuonna ilmestynyt Jyrki Pellisen Amfiteatterin asiasanoista löytyy myös aikamatkat.
Lasten ja nuorten puolelta esimerkkejä aikamatkustuksesta löytyisi lisää.
Kommentoi vastausta