Hei!
Onkohan sanalla "kourallinen" olemassa historiallista tulkintaa sille, että sillä tarkoitettaisiin viittä kappaletta, koska kädessä on viisi sormea?
On sinänsä loogista, että ainetta tai pieniä kappaleita olisi "kourallinen" silloin, kun niin paljon käteen mahtuu, mutta kun puhutaan isommista asioista, kuten "kourallinen yleisöä", "kourallinen ananaksia", "kourallinen tietokoneen näyttöjä", niin konkretia vähenee.
Vastaus
En onnistunut löytämään tutkimistani kieliopillisista lähteistä yhteyttä käden viiden sormen ja kourallisen välille. Kourassa vaikuttaa merkityksellisesti keskeiseltä enemmänkin sen muoto ja tämän muodon astiamaisuus: "käsiterä siten taivutettuna, että sillä voi tarttua t. siinä voi pitää jtak" (Kielitoimiston sanakirja) [kursiivi lisätty] Suffiksin -llinen merkityksistä tässä yhteydessä relevantein on "(jonkin) täysi mitta". Kourallinen on siis täysi koura, niin paljon kuin (yhteen) käteen mahtuu.
Kouran rinnakkaistermi on kahmalo, "maljamaisesti vierekkäin asetetut kämmenet" (Kielitoimiston sanakirja). Kourallinen merkitsee kouran täyttä, kahmalollinen kahmalon täyttä. Kahmalollinen on niin paljon kuin rinnakkain asetettuihin käsiin mahtuu.
Kuvaannollisessa mielessä kourallinen tarkoittaa pientä määrää, kahmalokaupalla suurta.
Kommentoi vastausta