Onko totta, että Souvarien kappaleen "Kylmän kukkia" sanat kertovat ainakin jollain tasolla lapsen kuolemasta ja/tai lapsen menettämisestä?

”Kylmän kukkia” –laulun on säveltänyt kittiläläinen Leo Siirtola (http://populappi.rovaniemi.fi/artists/view/759) ja sanoittanut hänen vaimonsa Leena Siirtola.

”Kylmän kukkia” –laulun sävel syntyi vuonna 1976 ja sanat muutamaa viikkoa myöhemmin alkuvuodesta 1977. Uusi kansanmusiikki -lehden haastattelussa Leo Siirtola kertoo laulun synnystä näin: ”Kaksi osaa olin tehnyt, mutta tunsin, että kolmaskin siinä pitää olla. Pyörin sängyssä yökaudet, kunnes se lopulta syntyi. Olin niin onnellinen, kun se oli valmis.”

Samassa haastattelussa Leena Siirtolan sanoituksista kerrotaan näin: ”Kun sanoitukset lähtevät sisäisistä mielikuvista, tulee niistä luonnostaan monitulkintaisia. Niiden selittäminen on kuitenkin yleensä keinotekoista. Usein Leenalta kysytään, mitä jokin kohta hänen sanoissaan tarkoittaa. Siihen voi vastata vain, että sanojen sisältö on jokaisen kuultava itse. Ne sanovat sen, minkä ne sanovat. Jos sanat tarvitsevat erillisen selitysosan, ne ovat huonot… Kylmän kukista ja monesta muustakin Leenan sanoituksesta voi löytää tietynlaisen etäännyttämisen. Laulun usein kipeästäkin syntyhetkestä minä-kertoja siirtyy tietoisesti ulkopuoliseksi…”

Leena Siirtola kirjoittaa miehensä elämäkerrassa ”Kylmän kukkia” –laulusta vain vähän (s. 96): "Moni kuulija on kysynyt, mitä mikin sanoitus tarkoittaa tai onko hän ymmärtänyt oikein. Vastaan aina, että jokainen on ymmärtänyt oikein; on hyvä, jos tekstistä löytyy useita tasoja ja merkityksiä. Muutamien laulujen sisällön ja lähtökohtien esittely ehkä valottaa sitä, ettei pintakerros sisällä kaikkea. Ei kuitenkaan ole pakko mennä syvemmälle. Kylmän kukkia koki tuskallisen synnytyksen niin sävelen kuin sanojenkin osalta. Siksi se lienee kestänyt niin paljon kulutusta ja käsittelyä. Se on ylistyslaulu Lapille, yli kuolemanrajan ulottuva rakkaus, jota laulaja tahtoo siirtää lapselleen vielä "pohjanloimujen tuolta puolen"."

Sanojen voi ajatella kertovan lapsen menettämisestä sillä tavalla, että laulussa lapsi on lähtenyt pois laulajalle rakkaasta Lapista. Tämäkin tulkinta on varmaan sallittu.

Lähteet:
Heikkilä, Martti: Viulussa pelimannin kukat ja onnen hetket (lehdessä Uusi kansanmusiikki, 1991, nro 5, s. 4-7)
Siirtola, Leena: Leo Siirtola : Lapin pelimanni (Pohjan väylä, 2006)
Artikkeli Leo Siirtolasta PopuLappi-tietokannassa: http://populappi.rovaniemi.fi/artists/view/759