Onko suomen kielessä vanhempaa versiota sanasta "keiju", joka olisi samankaltainen kuin englannin "the fair folk"?

Suomen kirjakielessä keiju on mainittu ensi kertaa niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan 1770-luvulla teki Daniel Jusleniuksen sanakirjaan Suomalaisen Sana-Lugun Coetus (1745). Tällöin sen merkitykseksi on ilmoitettu 'keinu'. Porthanin lisäyksissä on mainittu myös 'vainajan henkeä' merkitsevä johdos keijukainen.

Kristfrid Gananderin Mythologia Fennicassa (1789) kejjuset (keijuset) eli kejjungaiset (keijunkaiset) mainitaan pienten lentävien luonnonhaltijoiden nimityksenä. " -- niitten silmissä, jotka uskovat näkevänsä näitä olentoja ruumissaatoissa, hautausmailla ja teillä, ne muistuttavat lumihiutaleita, pieniä lasten nukkeja, tulensäikeitä; epäilemättä ovat tuhottuja henkiä. Heitä uskotaan olevan valkeita ja mustia, pahoja ja hyviä; heidän uskotaan tulevan sinne, missä joku kuolee ja missä on ruumis, tuoden mukanaan hajun (kalman), jolla he täyttävät huoneen. Heidän näekmisekseen vaaditaan hyvää mielikuvitusta ja harhauskoisuutta tai kunnon viinahumala tai kuumehoure. Jotkut uskovat keijukaisten olevan välihenkiä (välitilan henkiä), ei enkeleitä eikä paholaisia."

Kauniiden ja perusluonteeltaan hyväntahtoisten pikku haltiattarien nimitykseksi keiju on muuttunut 1800-luvun kirjakielessä. Sanan alkuperä on hämärän peitossa. Mahdollisesti se on jonkinlainen kontaminaatio sanoista keikkua, keinua ja leijua, tai sitten tämäntapaisten sanojen pohjalta muodostettu omaperäinen deskriptiivisana. Sillä ei ole vastineita sukukielissämme, eikä sille ole esitetty myöskään lainaetymologiaa.

Keijua vanhempi merkitykseltään samansuuntainen sana on kirjakielessämme ensimmäisen kerran 1600-luvun puolivälissä esiintynyt maahinen, jonka Mythologia Fennican määritelmä kytkee keijukaisiin: "Eräänlaisia pikkuhenkiä, keijukaisia -- . Uskottiin, että ne tanssivat, mistä tulee keijuntanssi, ja asuivat kivien alla, puitten juurissa, taloissa lattioiden alla, nurkkien ja kynnysten vieressä; -- " Myös Uno Harvan Suomalaisten muinaisusko esittää maahisen fairies-sanan vastineena puhuessaan "kelttiläisten maahisista".

Lähteet ja kirjallisuutta:
Kristfrid Ganander, Mythologia Fennica
Uno Harva, Suomalaisten muinaisusko
Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja
Raimo Jussila, Vanhat sanat