Onko sci-fi fantasian alalaji vai lasketaanko se omaksi genreksi?

Yleisesti ottaen kyse on kahdesta eri lajista, joilla on kuitenkin paljon yhteistä.

Tieteiskirjallisuus eli science fiction -kirjallisuus on kirjallisuudenlaji, joka käsittelee tieteen ja teknologian vaikutusta ihmisiin ja koko yhteiskuntaan.

Tieteiskirjallisuus lähenee monia kirjallisuudenlajeja, erityisesti kauhu- ja fantasiakirjallisuutta. Näillä kolmella lajilla onkin yhteiset juuret 1800-lukua edeltävässä ei-realistisessa kirjallisuudessa. (Wikipedia)

Science fictionia eli tieteiskirjallisuutta määrittää tieteellinen maailmankuva, kun taas fantasiakirjallisuuden maailmankuva on maaginen. Yliluonnollisten elementtien läsnäolo määrittää teoksen lajityypin fantasiaksi, mutta molempien kirjallisuuden lajien harmaalla rajavyöhykkeellä on myös tieteisfantasiaa, jossa on sekä tieteellisiä että maagisia piirteitä.

Science fictionin edeltäjiä olivat utopiat, joista tunnetuimpia ovat Platonin Valtio, Thomas Moren Utopia ja Jonathan Swiftin Gulliverin retket. Varsinainen science fiction syntyi 1800-luvulla ja Mary Shelleyn Frankenstein eli uusi Prometheus (1818) oli ensimmäinen merkittävä tieteiskirja.

(Vesa Sisättö: Tieteiskirjallisuus teoksessa Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1.BTJ 2003)

Yrjö Hosiaisluoma puolestaan määrittelee fantasiakirjallisuuden yliluonnollista, sadunomaista tai tuonpuoleista käsitteleväksi kirjallisuudeksi, joka kertoo mystisistä tai maagisista tapahtumista. Lajille ovat ominaisia aaveet, vampyyrit ja muut hirviöt, utopiat, muodonmuutokset sekä paholaisen kanssa tehdyt sopimukset. Tieteiskirjallisuus taas sijoittuu yleensä tulevaisuuteen ja sisältää mielikuvituksellisen seikkailuaineksen ohella usein ihmisluonnon tai yhteiskunnan kritiikkiä.

(Yrjö Hosiaisluoma: Kirjallisuuden sanakirja, WSOY 2003)