Onko sanoilla riisto ja riista yhteys ja jos on, millainen? Ajateltiinko riistan metsästys riistona luonnolta? Onko termiä riistanhoito käytetty pitkään?

Verkostakin nykyisin löytyvä Suomen etymologinen sanakirja on mainio apu, kun etsitään sanojen alkuperää ja merkityksiä.

Sanasta riisto sanakirja sanoo seuraavaa:

riistää (1752; yl.) ’temmata, kiskaista; anastaa’ / ’weg-, entreißen; mit Gewalt an sich nehmen’, murt. (eri tahoilla LounSm) myös ’raapaista iho verille (naula, tikku); rikkoutua sälölle (puu); pirstoa puu (ukkonen; hajat.); purkaa kangasta, neuletta, ratkoa saumaa’, riistoa (LUus ja ymp.) ’riipiä lehtiä; repiä rikki (vaate)’, riista, riiste (LounSm) ’(puusta irronnut) sälö, tikku’, riiska id., riistäytyä, riisto ~ ink rīstǟ ’ryöstää’.

Samaa kantaa kuin s.v. riisua main. sanat; sanoissa on myös deskr. sävyä (vrt. riitsiä (s.v. riisua) ja myös raastaa, ryöstää) ja niitä lienee pidettävä erillään s.v. riista main. sanoista.

Sanasta riista sanakirja puolestaan sanoo:

riista (Agr; Gan 1787 »metän rijsta» ’metsäneläin, eläimen nahka, turkis’) ’metsästettävä eläin (laajalti murt. paitsi LounSm); tavara, rikkaus (vanh. kirjak., paik. murt.)’ / ’Wild; Habe, Reichtum’, vanh. kirjak. ja murt. (KaakkSm ja ymp.) myös ’vilja(sato)’, rista (Schr 1637; PSatak PHäme) ’herne’ ~ ink rīsta ’kapine, kalu’, rīssan ’kauan’ | ka riista, rista ’metsäneläin, ‑otus; naisen sukupuolielin’ | ve ŕišt ’pitkä aika’ | va rīssa ’kapine, esine; astia’ | vi riist ’id.; sukupuolielin’ | li rīst ’kapine, esine; astia’.

Alkumerk. on mahd. ’esine, tavara; vilja’ ja muut merk:t myöhäisiä, osin tabusanan välttämisestä syntyneitä (merk:een ’kauan’ vrt. sm viljalti ’paljon’); merkitysten ja levikin perusteella sanan yhteenkuuluvuus s.v. riistää (ks. tätä) main. sanoihin ei näytä todennäköiseltä.

Molempien sanojen yhteydessä sanakirjassa on siis maininta siitä, että ne eivät todennäköisesti liity toisiinsa.

Näin arvelee myös Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOY 2004):

Sanan alkuperästä ei ole mitään varmaa tietoa. Sitä on yritetty selittää riistää-verbin johdokseksi, mutta -> riistää näyttää etymologisten vastineiden puuttumisen takia paljon nuoremmalta kuin riista. Suomen kirjakielessä riista on esiintynyt Agricolasta alkaen.

Riistanhoidosta etymologiset sanakirjat eivät valitettavasti sano mitään.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan riistanhoito tarkoittaa: "toimet riistakannan säilyttämiseksi ja lisäämiseksi".

Riistasäätiö kertoo historiaansa käsittelevällä sivullaan, että Suomen Riistanhoito-Säätiö perustettiin vuonna 1942. Riistanhoito-termi lienee ollut meillä käytössä siis ainakin vuodesta 1942.